sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Korkean Reitin tekniikkapläjäys


NGNG:n epätieteellinen testitiimi tutki omiaan ja muidenkin välineitä hiihdellessään Verbieristä Zermattiin. Aloitetaanpa siteistä. Dynafittiien kiinnittäminen suksiin havainnoitiin ensin. Retken aikana neljän henkilön dynafiteista kahden etukappaleen ruuvit löystyivät skinnatessa. Skinnaaminen rasittaa ruuveja laskemista enemmän koska nitkutuksista sivuttain tulee retken aikana iso kuormanvaihtoluku. Tässä on eroa Diamir, Marker etc siteiden ja dynafitin välillä: Kun kantapää tulee alas Dynafitissa, kantapään sivuliike ei ole mitenkään estetty. Etukappaleeseen kohdistuu siis esimerkikiksi kaltevalla pinnalla joka "askeleella" kova vääntö. Guidon Powderequipment-suksissa oli puolivarmistetun kuulototuuden mukaan ongelmaa ratkottu laittamalla Dynafittien alle kovapuuta, josta liimatut ruuvit eivät ilmeisesti hevillä irtoa. Vaahtoydinsukset pelkällä laminaattikannella ovat tietysti kiinnityksen suhteen haastavimmat. Dynafit itse aikoi ratkaista ongelman laittamalla 2013 suksiin metalliset kierrereikäinsertit, mutta luopui jostain syystä ajatuksesta 2014 suksissa. Plumin eräässä dynafit-kopiossa on ruuvit kauempana toisistaan (jolloin se ei tietenkään ole Dynafit-DIN-standardin mukainen), jotta ruuveihin kohdistuisi pienempi voima. Veimme yhdet löystymisestä kärsineet sukset Skiserviceen kuulemaan tuomion, eli saako niihin vielä jotkut ruuvit kiinni niin että pysyy. (EDIT: epoksivaluttelun jälkeen ruuvit taas pitivät mutta takuuta ei annettu. EDIT2: Kestivät jo ainakin yhden hiihtoreissun) Ja jatkossa otamme neljän satsinl M5 uppokantaruuvieja mutterineen ja M6 korinaluslevyjä retkikunnan korjaussarjaan. Eli pultataan läpi jos kokonaan korkkaa keskellä ei mitään. Freiatmenden Dieselille tiedoksi ja riemuksi että K2 Coomback on kuuluisa siitä, että ohuen ylälaminaatin takia siinä ei Dynafitit ole tahtoneet pysyä kiinni. Atomicin 2014 Charterissa on siteen kohdalle laitettu ylimääräistä laminaattia.

No entäs itset sukset. Vertasimme noin 180 cm pitkiä Atomic Chartereita n 2400 g sis dynafit)  ja K2 Coombackeja ja noin 190 cm G3 sinoxideita (n 2650 g sis dynafit), kaikki n 100 mm leveitä Guidon n 90 mm leveisiin Powderequipmentteihin. Ensiksi vertailtiin kiertojäykkyyttä kiinnittämällä kaksi eri suksea vierekkäin kannoistaan pöytään ja kiertällä molempia kärjestä. Koska Powderequipmentit olivat yhtä löysät tai löysemmät kuin Charterit ja painoivat enemmän, niiden vertailu loppui siihen. Seuraavaksi Coomback oli kiertojäykempi kuin Charter, mutta painoi vähän enemmän. Ja G3 oli aivan betonia verrattuna kaikkin muihin. Vastaavasti tuettaessa suksi alta runsaan metrin tukivälillä edestä ja takaa ja painamalla keskeltä G3 oli aivan omaa luokkaansa. Tästä voisi päätellä G3:n olevan eri peli esimerkiksi jäisellä traverssilla. Toisaalta kenenkään mukanaolijan (pl ehkä Guido) taidot eivät olisi riittäneet saamaan mitään käytännön ongelmaa aikaan Chartereillakaan. Gunde laski rinnettä Guidon perässä lujempaa kuin uskalsi ja suksi ei ollut vielä mitenkään rajalla vaikka sen tiprokkeriosa läpättikin välillä kuin lippu tuulessa. Vastaavasti raskaassa korpussa suksi ui kauniisti vaikka Guidon observaatioiden mukaan suksien taipuminen Gunden laskemissa syvissä käännöksissä oli silminnähtävää. Mikähän tässä kaikessa olisi tärkeää? Chartereiden absoluuttinen keveys randoretkillä, Coombackien kompromissi vai Sinoxidien hirmu jäykkyys? (EDIT: Sinoxideja verrattiin vielä titanal-levyvahvisteisiin kiertojäykiksi tiedettyihin K2 Apache Chiefeihin ja kas ne olivat Päällikkösuksiakin jäykemmät). Toisaalta taas eräät isot pojat kertoivat että Charter on keveydestään ja löysyydestään huolimatta vakaa suksi. Eli nyt te, oi lukevat lapset, voitte itse päätellä haluatteko kevyttä suksea vai toivotteko vahvaa selkää.

























Turo siirtämämässä ruhokuormaa suksiparkojen päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti