torstai 31. joulukuuta 2009
Jääkiipeilyä Chamonix ja Cogne
Ensimmäisenä lepopäivänä oli vuorossa Argentieren jäätikön läheisyydestä löytyvä Déferlante I 4. 40m. Kelit oli leppoisat, 20cm uutta lunta parissa tunnissa ja soma white out aika-ajoin. Yläankkurilla vanhempi herrasmies toivotti meidät tervetulleeksi lausuen "Welcome to my home". Kaveri osoittautui Thierry Renaultiksi, joka on kerennyt kiivetä elämässään jo yhtä sun toista ja on tehnyt ensinousut mm. suurelle osalle tämän alueen reiteistä jo joskus yli 20 vuotta sitten.
Déferlanten päältä löytyy iso kivi, jonka pultista n.20m laskeutuminen lumiharjannetta pitkin uudelle kivelle jossa myös pulttiankkuri. Tästä ankkurista laskeutuminen alas putoksen juurelle. Laskeutumiseen 2x 50m köysi riittänee, 2x60m varmasti. Alemmasta ankkurista käsin voi tarvittaessa varmistaa myös yläköysinousun jos liidaaminen ei huvita.
Lisäksi päivän saldoon kuului elämää suuremmaan serakkivyöryn todistaminen, joka olikin sanalla sanoen vaikuttava kokeumus kun omakotitalon kokoinen jääkimpale irtoaa ja lähtee ziljoonaa kohti alapuolla avautuvaa jäätikköä. Lumivyöryjä oli varmaan kymmenkunta, mutta keli oli jo niin kohdallaan että ne ainoastaan kuuluivat.
Thierry liidailee naapuriputousta; Ressac I 4 50m
Lasketuminen Déferlanten juurelle, joka löytyy jostain tuolta alhaalta...
Koska Ranskan ilmasto on mitä on niin seuraavana päivänä Italian puolelle Cogneen. Kiivettiin Cascade de Lillaz II/3-250m, joka on helppo mutta pitkä ja siksi melko raskas - ainakin meikäläiselle. Jokatapauksessa homma sujui huomattavasti paremmassa säässä. Reitti 6 pitchiä pitkä, mutta koostuu aika lyhyistä pätkistä joiden välissä on ihan käveltäviä osuuksia.
L1
Tälläinen tatti pitäisi kasvattaa myös Hanurilan takapihalle
Cogne on kyllä hieno paikka jääkiipeilyyn. Putoksia löytyy varmaan parisataa, kaikkeen tasoon ja pituuteen, loppuiäksi.
Vapaahiihtoa
tiistai 29. joulukuuta 2009
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Eikä siinä vielä kaikki...
Keli oli aika haastava näin ensikertalaiselle, päivän räntä/vesisade teki lumesta todella raskaan ja luisto oli aika huono -> kiteen piti ottaa voimaa täysillä että pääsee liikkeelle, ja kun taitoa ei ole niin sen nyt arvaa.
Teimme myös yksimielisen hankintapäätöksen, Nogutsin välinevarasto täydentyy Kitewing purjeella
Talviriehuntaa
Lauantaina tehtiin Kapun ja Miken kanssa mielettömän siisti retkuluisteluretki Hiidenveden maisemiin.
Jäätä oli pääsääntöisesti riittäävästi, selkeillä selillä varmaan yli 10cm, tietty suurella vaivalla onnistuttiin löytämään myös sen verran ohuita kohtia että saatiin jalka läpi, mutta jos ei ole tyhmä niin jäätä on enemmän kuin tarpeeksi
Hiidenvesi tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja luistelureiteiksi. Luikuteltiin reilu 30 kilometriä ja järvestä jäi vielä aika paljon näkemättäkin.
Alkuasukkaiden mukaan luisteluyhteys Lohjanjärvelle edellyttäisi uimalegejä, joten käännyttiin sitten suunnitelmaan B eli Vihdin suuntaan. Ei menty sitten kuitenkaan sinnekkään.
Sunnuntaina oli vuorossa jääkiipeilyä. Kauhalassa on pääputouksen jäät jo tosi läskissä kunnossa, oikean reunan putouksen alkuosa vaatii vielä sen verran herkkää jäähiiviskelyä että jäi meikäläiseltä. Isot pojat veti kyllä sitäkin. Porukkaa oli liikkeellä yllättävän paljon, parhaimmillaan varmaan kymmenkunta.
Lisäksi käytiin katsastamassa tois puol jokkee kovan työstön ja kehityksen kohteena olevat kesäkalliot, ja löytyyhän sieltä matkan varrelta vähän jäätä ja mixtaakin.
Ja kun kerrankin saatiin armo dumppi niin pitihän sitä mäkeen päästä. Ensin Solvallan Swinghilliin, jossa henkilökunnan edustaja kaartoi helvetinkoneellaan välittömästi kyselemään että millä aikeilla. On sen verran pieni paikka että yksi lumikissa pystyy tuhoaman kaiken laskettava erittäin tehokkaasti kovimmankin dumpin jälkeen. Kissakuski kertoi myös että lumikone on just nyt risa mutta toivo 27. päivän avaamisesta elää.
Seuraavaksi pläni oli pöllyttää leija-avusteisesti pitkin Bodom-järveä. Enpä saanut yksin leijaa edes ilmaan...
Seuraavaksi Talmaan, jossa olikin toinen takarinne vahingossa jäänyt kissalta rauhaan. Harmi että henkilökunta huomasi jo ensimmäisen laskun jälkeen kuinka kivaa hoitamattomalla oli, ja luonnollisesti kielsi touhun välittömästi. ("se rinne on SULJETTU"). Pitäkää tunkkinne, onneksi hanurilassa on oma mäki jonne ei kissa pääse ja joka on aina suljettu.
Vaikkei alamäkeen, eikä edes tasamäkeen, päästy niin lohdutuksena voidaan todeta että Oittaan 1.3km kuntolatu on erinomaisessa kunnossa ja 5km pitempi lenkkikin menee tässä vaiheessa kautta. Näin vanhemmiten murtomaahiihtokin on alkanut olla aika nastaa puuhaa.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Kapun tyylinäyte
Laajalahdella luistelemassa
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Kurussa
lauantai 5. joulukuuta 2009
Melontaa
Tänään 5.12. ajattelin jättää vaimon joogaamaan ja lähdin yksin reissuun. Meni paremmin.
torstai 3. joulukuuta 2009
Offikausi auki
Rinteissä ei ollut oikeastaan juuri muita, rinteen vieressä ei sitten sitäkään vähää. Poislukien muutama poro. Niinpä hissiavusteista korkkaamatonta puuterintyylistä riittikin sittenn aikalailla koko päivän. Tuuli vei lopulta kivan pois, mutta metsän puolella lienee koskemattomia linjoja riittävästi vielä nytkin. Jos vaan kunto kestäis laskea...
Lisäksi skinnailtiin treenimielessä se tonni päivässä, ja hiihdeltiin myös vähän murtsikkaa
m1 "tyylittelee"...
...kohti auringonlaskua, vai oliko se nousua
Ei ole Ylläs suotta Suomen takamaastohiihtokohde, porotokka lisää laskun gradea