keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Raskasoravat El Chorron kalliolla

Ei voi kyllä oikein perustella kovin hyvin miksi tänne piti tulla juuri kun Suomessa on niin hyvin lunta. Mutta Turo sanoi että kannattaa tulla ja kun sattui duunia paikan päälle sopivasti niin eikun tytär Skyblue kainaloon ja lentoon. Turo avitti muutenkin, lainasi topokirjan ja antoi vinkin bunkkipaikaksi.

El Chorrosta voi lukea blogista enemmän Turon kirjoittamana ja tietysti AP:n sivuilta, tässä vaan pari pikajuttua. Paikka on mainio myös vähemmän kiipeäville, jo kompostoituvaan ikään ehtineille ja vaikka lapsille, sillä greidaukset alkaa kolmosesta ja myös alempien greidien reittejä on yritetty tehdä hyviksi ja niitä on paljon. Kolmoset voi suunnilleen kävellä ylös ilman köyttä ja ne sopivat pikkulapsillekin, neloset sopii mainiosti liidiharjoitteluun ja viitoset on jo välillä ihan haastavia, varsinkin kun pisimmät ovat kolmekymmenmetrisiä, jolloin tarvitaan jo ina kestävyyttäkin. Alle kutosen reitit ovat topoissa merkattu tyyliin vain joko 5 tai 5+, kuutosesta alkaen kirjaimin niinkuin meillä.

Useimpiin paikkoihin pääsee ilman autoa. Olemme dallanneet pisimmillään pari kilsaa kohteille, joten lähestymiset sopivat hyvin lämmittelyksi. Vähän suurempi ongelma on jos haluaa syömään muualle kuin steissin baariin tai kämpän pöytään, sillä syömäpaikkoja on kylässä todella vähän. No, ei olla nähty nälkää.

Koska erilaisia reittejä riittää, El Chorrossa on nimenomaan helppo treenata kun ei juuri tarvi jonotella. Isossa paikassa on paljon mukavia ihmisiä ja siksi El Chorrossa helposti kuulee ja näkee kaikkea kivaa, mm. saksalaistytön putoamisen jälkeinen kommentti "delayed success" oli aika hyvä. Me treenataan liidausta, koska sitä ei tule sisäseinällä tehtyä. Kun alhaalta katsoo pitkää viitosta, ei ikinä meinaa uskoa että tuonne vielä pääsee. Ja ylhäällä taas on vietävän hyvä olo kun taas tuli yksi päällänäkö lisää. Skybluen kanssa on todettu, että hänellä on kaikki greidit edessä, minun taas kannattaa nauttia tästä tässä ja nyt.


Vasemmalla Skyblue kiipeää pitkää seinää ja oikealla pujottaa köyttä liidauksen jälkeen. Yllä kiertelee oikea korppikotka, jotka vanhan espanjalaisen sanonnan mukaan tietävät että kiipeilijä on helppoa pikaruokaa.


Kun liidikammo iskee, ei laskeutumisessa pidä ottaa riskejä. Escalera Arabe on tukeva portaikko jonka maurit rakensivat keskiajalla päästäkseen varmemmin vuorille. Se antoi nimensä myös yhdelle El Chorron kiipeilyalueelle, josta kuva ohessa. Linjat lähtevät seinällä näkyvältä vihertävältä kaarevalta tasanteelta.




maanantai 6. joulukuuta 2010

kausi ohi?

Lunta dumppaa oikein kunnolla, taitaa olla retkuluistelu olla aika lepo toistaiseksi. Vastavuoroisesti kite-miehet hierovat karvaisia käsiään...

Onnekksi lajipäällikkö Michelito veti vielä yhden erinomaisen päiväretken Espoon saaristossa. Jäätä oli, sekä hyvää että paikoitellen vähän huonompaa. Matkaa kuitenkin pystyy rannikkoa pitkin taittamaan ties kuinka pitkällä, avovedesi löytyy hieman ulompaa.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Retkiluistelukausi auki Nuuksion Pitkäjärvellä

Rekiluistelukausikin saatiin avattua kun Michelito ystävällisesti lähti vetämään pienen päiväretken Nuuksion Pitkäjärvelle. Pelotti niin perkeleesti. Jää oli kuitenkin loistavassa kunnossa keski- ja pohjoisosissa, eteläpäässä ilmeisesti pääsee vielä uimaan.

Retkiluistelukausi auki Nuuksion Pitkäjärvellä from Turo on Vimeo.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kuivuutta puuterirasiassa


No niin kausi on avattu ja Jöern Von D teemamatka on tältäerää ohi, takana viisi päivää ja kolmetuhatta kilometriä. Käteen ei jäänyt kuin helvetin ruma matkailuauto, IsoLasse.

Lyngenissä totutusti ei siis ole lunta - älkää menkö sinne.


Hanurilassa sen sijaan on tapahtunut mielipuolista edistyä kun vastanimitetty pehtoori on pistänyt tuulemaan. On perin mahdollista että ensitalven makkaranpaisto ei tapahdukkaan tähtitaivaan alla.









IsoLassen perusteellinen kenttätestaus tuli kuitenkin tehtyä, kuin myös laajennettua kulttuurillista kokemuspohjaa ABC:n parkkiksella omiemme joukossa yöpymistä myöten. Koska teissä kaikissa asuu pieni karavaanari, on hienoa että NGNG välinerepertuaari on täydentynyt tällä tuikitärkeällä ja tyylikkäällä kikottimella. Gunde saa ekana mennä sillä valintansa mukaan joko koiranäyttelyyn tai golffaamaan...








Lisäksi saatiin Strofjordista aika paljon kalaa, mutta se oli pahaa eikä sitä voinut syödä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Denalin fotot


Alkukesän Denalin matkan n. 2500 valokuvan joukosta on vihdoin saatu välpättyä 1/10 -osa nettiin näytille. Valitettavasti reissussa kameroiden kellot kävivät vähän mikä mitäkin aikaa, joten kuvien järjestyskin on vastaavasti vähän mitäkin.










Gallerian löydät osoitteesta www.adventurepartners.fi/gallery_denali.aspx

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Gundelle Korkekulttuuria

Mont Blanc July 2010 from Turo on Vimeo.



Tuotantoryhmä pahoittelee poliittisen latauksen puutetta ja kiittää Sony Creative Inc:iä post-edit teknologiasta jolla saimme alkutekstit pois

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Regattakatkolla Chamonixissa

Regatoinnin vaatima katkaisuhoito päätettiin hoitaa Chamonixissa, joka osoittautui jälleen oivalliseksi valinnaksi. Alhaalla kylällä 30 lämmintä ja arska paistelee, ylempänä sen verran viileämpää että pystyy hyvin toimimaan. Tekemistä 10 päiväksi yllinkyllin.

Tänään treenailtiin Breventin yläaseman tuntumassa multi-pitchiä 12 kp:n edestä (Voie Frison-Roche, 6kp, 6a sekä crakoukass, 6kp, 5b). Erityisesti frison-roche on mieleenpainuvan hieno reitti aloittevalle multipitchaajalle; loistavan kiipeilyn lisäksi maisemat laakson toisella puolella avautuvalla Blancin massiiville ovat aika mykistävät. Lisäksi pitää todeta että ainakin Breventin alueen gradet ovat hyvin hyvin armeliaat härmäläiselle, ja tuleehan siitä hyvä olo kun pystyy...


Voie Frison-Roche, 6kp

Eilen kokeiltiin lumikävelyä ja käytiin Mont Blancilla kolmen huipun reittiä. Gouterin reitin kuluaarissa on ilmeisesti lämpimän kesän johdosta tavallistakin enemmän kivisadetta, jostamistäjohtuen kolmen huipun reitti oli valintamme. Onneksi edellispäivänä asennetut Taculin reunarailon (päivän kunto on leveä & korkea) alumiinitikaspuut, Mauditin jyrkähkön harjanteen ylitys pienine jääkiipeilymahdollisuuksineen sekä lukuisat railojen yli hyppelyt toivat mukavaa vaihtelua pitkään hinauspäivään. Lähdettiin Cosmiquen majalta varhemman aamiaiskattauksen jälkeen, eli matkalla oltiin kahdenaikaan yöllä, topissa joskus kasilta ja takaisin midillä yhdeltä iltapäivällä. Porukkaa oli tosin paljon, ja erityisesti mauditin harjanteen ylitys tampponoi menemistä mennen tulleen ainakin puolituntia per suunta.


Kolmen huipun reitti, suurinpiirtein


perillä


Tälläkertaa myös korkeampaan ilmanalaan liittyvät sopeutumishässäkät menivät tavanomaista tehokkaammin; heti saapumispäivänä midille hengaamaan, sitten pari päivää breventillä n. 2500 metrissä kaltsuliiditreeniä hyvin pultattuilla helppoilla reiteillä (löytyy 4c, 5a, 5b jne..), käynti taculin harjanteella reilussa neljässätonnissa tsekkaamssa reitin alku, vielä puoli-lepopäivä breventin kaltsulla ja menoksi. Ei vaivannut vuoristotauti eikä ollut tylsää aklikäköilyä pelkästään sopeutumisen ilosta.


Midillä

Omien puuhastelujen lisäksi on ollut ilo päästä seuraamaan myös propoikain & -tyttöin tekemisiä, ja erityisesti niiden tuloksia. Viimeviikolla järjestetyissä Nissan Outdoor Gamesissa alkaa taso olla aika kohdallaan, Suomitiimi Golgohtin lisäksi voittajaporukan Argonin fotot ja videot pistävät kyllä laittamaan omat kamerat takaisin laukkuun, aika mieletöntä tavaraa (kato nyt itekki vaikka http://www.youtube.com/watch?v=vqFHdphG6eE ja http://www.youtube.com/watch?v=_Z4kyiGouao)


Liitovarjoilu on suosittua puuhaa, parhaimmillaan kymmenniä varjoja taivaalla