Ei voi kyllä oikein perustella kovin hyvin miksi tänne piti tulla juuri kun Suomessa on niin hyvin lunta. Mutta Turo sanoi että kannattaa tulla ja kun sattui duunia paikan päälle sopivasti niin eikun tytär Skyblue kainaloon ja lentoon. Turo avitti muutenkin, lainasi topokirjan ja antoi vinkin bunkkipaikaksi.
El Chorrosta voi lukea blogista enemmän Turon kirjoittamana ja tietysti AP:n sivuilta, tässä vaan pari pikajuttua. Paikka on mainio myös vähemmän kiipeäville, jo kompostoituvaan ikään ehtineille ja vaikka lapsille, sillä greidaukset alkaa kolmosesta ja myös alempien greidien reittejä on yritetty tehdä hyviksi ja niitä on paljon. Kolmoset voi suunnilleen kävellä ylös ilman köyttä ja ne sopivat pikkulapsillekin, neloset sopii mainiosti liidiharjoitteluun ja viitoset on jo välillä ihan haastavia, varsinkin kun pisimmät ovat kolmekymmenmetrisiä, jolloin tarvitaan jo ina kestävyyttäkin. Alle kutosen reitit ovat topoissa merkattu tyyliin vain joko 5 tai 5+, kuutosesta alkaen kirjaimin niinkuin meillä.
Useimpiin paikkoihin pääsee ilman autoa. Olemme dallanneet pisimmillään pari kilsaa kohteille, joten lähestymiset sopivat hyvin lämmittelyksi. Vähän suurempi ongelma on jos haluaa syömään muualle kuin steissin baariin tai kämpän pöytään, sillä syömäpaikkoja on kylässä todella vähän. No, ei olla nähty nälkää.
Koska erilaisia reittejä riittää, El Chorrossa on nimenomaan helppo treenata kun ei juuri tarvi jonotella. Isossa paikassa on paljon mukavia ihmisiä ja siksi El Chorrossa helposti kuulee ja näkee kaikkea kivaa, mm. saksalaistytön putoamisen jälkeinen kommentti "delayed success" oli aika hyvä. Me treenataan liidausta, koska sitä ei tule sisäseinällä tehtyä. Kun alhaalta katsoo pitkää viitosta, ei ikinä meinaa uskoa että tuonne vielä pääsee. Ja ylhäällä taas on vietävän hyvä olo kun taas tuli yksi päällänäkö lisää. Skybluen kanssa on todettu, että hänellä on kaikki greidit edessä, minun taas kannattaa nauttia tästä tässä ja nyt.
Vasemmalla Skyblue kiipeää pitkää seinää ja oikealla pujottaa köyttä liidauksen jälkeen. Yllä kiertelee oikea korppikotka, jotka vanhan espanjalaisen sanonnan mukaan tietävät että kiipeilijä on helppoa pikaruokaa.
Kun liidikammo iskee, ei laskeutumisessa pidä ottaa riskejä. Escalera Arabe on tukeva portaikko jonka maurit rakensivat keskiajalla päästäkseen varmemmin vuorille. Se antoi nimensä myös yhdelle El Chorron kiipeilyalueelle, josta kuva ohessa. Linjat lähtevät seinällä näkyvältä vihertävältä kaarevalta tasanteelta.
Lämppäri suoritettiin ajamalla lantikka perinteisin menoin syvälle nietokseen
Inspiraatio heräilee
Vuoristo-oppaamme
Työnsin kapun jääluolaan, mutta se pääsi sieltä myöhemmin karkuun...
Mount Siuntion topissa
