Jääkiipeilyä Chamonix ja Cogne

Äkkinäisestä laskemisesta seuranneen vahvan etureisikrampin kannustamana oli aika ottaa pari lepopäivää ja vaihtaa jääkiipeilyyn.

Ensimmäisenä lepopäivänä oli vuorossa Argentieren jäätikön läheisyydestä löytyvä Déferlante I 4. 40m. Kelit oli leppoisat, 20cm uutta lunta parissa tunnissa ja soma white out aika-ajoin. Yläankkurilla vanhempi herrasmies toivotti meidät tervetulleeksi lausuen "Welcome to my home". Kaveri osoittautui Thierry Renaultiksi, joka on kerennyt kiivetä elämässään jo yhtä sun toista ja on tehnyt ensinousut mm. suurelle osalle tämän alueen reiteistä jo joskus yli 20 vuotta sitten.

Déferlanten päältä löytyy iso kivi, jonka pultista n.20m laskeutuminen lumiharjannetta pitkin uudelle kivelle jossa myös pulttiankkuri. Tästä ankkurista laskeutuminen alas putoksen juurelle. Laskeutumiseen 2x 50m köysi riittänee, 2x60m varmasti. Alemmasta ankkurista käsin voi tarvittaessa varmistaa myös yläköysinousun jos liidaaminen ei huvita.

Lisäksi päivän saldoon kuului elämää suuremmaan serakkivyöryn todistaminen, joka olikin sanalla sanoen vaikuttava kokeumus kun omakotitalon kokoinen jääkimpale irtoaa ja lähtee ziljoonaa kohti alapuolla avautuvaa jäätikköä. Lumivyöryjä oli varmaan kymmenkunta, mutta keli oli jo niin kohdallaan että ne ainoastaan kuuluivat.

Thierry liidailee naapuriputousta; Ressac I 4 50m


Lasketuminen Déferlanten juurelle, joka löytyy jostain tuolta alhaalta...



Koska Ranskan ilmasto on mitä on niin seuraavana päivänä Italian puolelle Cogneen. Kiivettiin Cascade de Lillaz II/3-250m, joka on helppo mutta pitkä ja siksi melko raskas - ainakin meikäläiselle. Jokatapauksessa homma sujui huomattavasti paremmassa säässä. Reitti 6 pitchiä pitkä, mutta koostuu aika lyhyistä pätkistä joiden välissä on ihan käveltäviä osuuksia.


L1











Tälläinen tatti pitäisi kasvattaa myös Hanurilan takapihalle

Cogne on kyllä hieno paikka jääkiipeilyyn. Putoksia löytyy varmaan parisataa, kaikkeen tasoon ja pituuteen, loppuiäksi.

Vapaahiihtoa

Talven tullessa sinne tänne sopii umpihankihiihto mainiosti kahleita kaihtavan mielen virkistykseksi. Muistakaamme A. Hellaakosken sanat " Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Jos Hellaakoskella olisi ollut skinit, hän olisi saanut kolmannen ulottuvuuden kirjallisuuden Nobelin.

Umpihankihiihtoon ei tarvitse mitään kallista. Hongkongista Ruotsin armeijan ylijäämäsukset maksoivat viime talvena sauvoineen 25 eur (sic!). Kuvassa keskellä. Eilen sain toisesta kaupasta samaan hintaan kertaakaan käyttämättömän parin. Jos pohja on musta, suksilla on todennäköisesti hiihdetty, mutta siitä ei tietenkään ole haittaa. Kun valitsee omiaan kannattaa valita pari, jossa on mukana mäystinremmit. Mäystinremmien kanssa lähes mikä vaan tukeva saapas tai mono sopii näihin siteisiin. Kengäksi mikä vaan tukeva ja lämmin mono, saapas tai kumisaapas joka vain mahtuu siteeseen. Turvasaappaat toimivat siinä mielessä hyvin, että mäystimen voi turvakärjen päältä vetää tosi tiukkaan, jos hiihtää hankalassa maastossa. Helpommassa mäystimen ei tarvitse olla edes kireällä. Itse olen hiihtänyt eniten erilaisilla kumisaappailla. Kun laittaa lahkeen varren päälle, jalka pysyy hyvin kuivana kun ilma virtaa saappaassa eikä saappaseen mene ikinä lunta. Monet ihmettelevät miksi ruotsalaissuksissa on kärjessä pienet reiät. No niiden avulla suksista saa rautalangalla tehtyä hätäahkion.

Itse aloittelin aikanaan harrastusta kainuulaisen ammattilaisen opastuksella vanhoilla muovieräsuksilla. Ne ovat 240 cm pitkät yleismetsäsukset, kuvassa oikealla. Pohjissa pidän pitoteippejä. Toimivat välillä hyvin, välillä lipsuvat. Mutta on niillä hiihdetty. Toinen kärki kerran katkesi, tein uuden lasikuidusta, ja se on parempi kuin vanha. Suksissa on suomalaisperinteinen Karhu-side (partiolaisside, inttiside jne, sama asia) joka on ruotsalaisen siteen huononnettu versio. Suomalainen ei ole leveyssuunnassa säädettävä (tehty tosin Nokian saappaan kärjen mukaan), hihnat ovat jotain keinokuttaperkkaa, joka katkeaa nahkaa nopeammin ja osat ovat peltisempiä ja hihnojen koukut saattavat oieta rasituksista. Lisäksi koukkujen pujottelu on hankalampaa kuin ruotsalaisessa. Mutta jos tälläiset omistaa, selviää aika hyvin kengällä kuin kengällä kun taas laittaa mäystinremmin kengän päältä. Karhu-side on monelle kengälle vähän kapea, mutta mäystimellä varustettuna sekin toimii "rannuttoman" kengän kanssa.

Nykyisin minulla on myös ruotsalaiset 90 mm leveät, vajaa kolmimetriset Tegnäs-metsäsukset. Ne ovat toisin kuin suomalaisen perinteen mukaiset metsäsukset hyvin jäykät ja leveät. Niissä on korkeat kärjet jotka nostavat suksen etuosaa lumessa ylöspäin. Suomalaisen perinteen mukaiset sukset ovat kärjistään löysät ja vaikka kärkitaivutus on pienempi, löysä kärki tulee lumesta ylös. Molemmat näkyvät toimivan. Tegnäsin siteeseen menee mikä kenkä vaan, kuten kuvasta näkyy.

Vasen Tegnäs-side, keskellä Ruotsin armeijan ylijäämäsukset, oikealla Kuusistot. Myös mainiot ruotsalaiset alumiinisauvat kuvassa.

Ruotsin armeijan ylijäämäsuksi on oikeaksi umpihankisukseksi liian pieni, eikä kanna vitilumessa, mutta toimii todella hyvin etelän vähälumisissa metsissä tai kovemmalla lumella kunhan on pakkasta. Olen ruotsalaisilla hiihtänyt myös tunturilla, toimii siis ilman teräsreunojakin jos ei ole kovin karkea keli. Kaikki puusukset ovat nuoskalumella vähän vaikeita.

Tervattu puusuksi on pakkaslumella helpoin umpihankisuksi hiihtää. Siinä pito on jakautunut koko pohjan alalle, mikä helpottaa ojien ylityksiä ja mäkien nousua. Jäätävällä nuoskalla puusuksi tahtoo kerätä pohjaansa lunta ja sitten meno tai ainakin luisto loppuu. Kynttilällä voi tilannetta parantaa jonkun verran. Suksien tervaus on helppoa, lämmitä tervaa ja sivele ohuesti tai sitten tervaa kesällä auringossa jolloin terva on juoksevaa muutenkin. Kerrostaloyksiössä ei ehkä kannata tervata.

Muovisuksi on helpoin nuoskalla. Pakkaslumella sen pito on epävarmempaa kuin puusuksen. Tosin nykyiset suomupohjat toimivat yllättävän hyvin. Kovin monen voiteen kanssa puuhastus ei oikein sovi umpihankihiihtoon. Sen sijaan nuotio ja termospullo sopivat.

Linkkejä:

http://www.tegsnas.com/suomeksi1.html

http://www.vilminkosukset.fi/ - aika aateliset, hinnaltaankin, mutta hienot

http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/ - jos nyt kisata haluaisi

http://www.sarka.fi/kuukaudenesine.asp?yv=9&av=88&esid=15&kieli=1 - DIY

Ja kesäksi puusuksiin joku muovipullo tms väliin, niin että jalkavuus pysyy. Yhden puun suksien kärjet tuppaavat ajan myötä oikenemaan, joten kärjetkin voi laittaa johonkin pinteeseen jos haluaa.

Lopuksi, vuodenajan tervehdykset uudelle vuodelle 2010!

Ja sitten sitä, lumenhalkaisua:

Chamonix

Illalla dumppaa...


...koska aamulla pitää päästä pöllytäämään








Sortie De La Jörn Von D.M.

Eikä siinä vielä kaikki...

Riehuminen senkun jatkuu, nyt saatiin kahteen pekkaan leija jo aika-ajoin ylöskin. Totuututen nimissä täytyy sanoa että välillä kite vei miestä aika komiasti, on kohtuu koominen näky kun iso mies raahautuu sata metriä hangessa ja täysin vailla mitään kontrollia leijaansa...

Keli oli aika haastava näin ensikertalaiselle, päivän räntä/vesisade teki lumesta todella raskaan ja luisto oli aika huono -> kiteen piti ottaa voimaa täysillä että pääsee liikkeelle, ja kun taitoa ei ole niin sen nyt arvaa.




Teimme myös yksimielisen hankintapäätöksen, Nogutsin välinevarasto täydentyy Kitewing purjeella

Talviriehuntaa

On se vaan komiaa kun on saatu talvi tänne eteläänkin!

Lauantaina tehtiin Kapun ja Miken kanssa mielettömän siisti retkuluisteluretki Hiidenveden maisemiin.

Jäätä oli pääsääntöisesti riittäävästi, selkeillä selillä varmaan yli 10cm, tietty suurella vaivalla onnistuttiin löytämään myös sen verran ohuita kohtia että saatiin jalka läpi, mutta jos ei ole tyhmä niin jäätä on enemmän kuin tarpeeksi

Hiidenvesi tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja luistelureiteiksi. Luikuteltiin reilu 30 kilometriä ja järvestä jäi vielä aika paljon näkemättäkin.

Alkuasukkaiden mukaan luisteluyhteys Lohjanjärvelle edellyttäisi uimalegejä, joten käännyttiin sitten suunnitelmaan B eli Vihdin suuntaan. Ei menty sitten kuitenkaan sinnekkään.

Sunnuntaina oli vuorossa jääkiipeilyä. Kauhalassa on pääputouksen jäät jo tosi läskissä kunnossa, oikean reunan putouksen alkuosa vaatii vielä sen verran herkkää jäähiiviskelyä että jäi meikäläiseltä. Isot pojat veti kyllä sitäkin. Porukkaa oli liikkeellä yllättävän paljon, parhaimmillaan varmaan kymmenkunta.

Lisäksi käytiin katsastamassa tois puol jokkee kovan työstön ja kehityksen kohteena olevat kesäkalliot, ja löytyyhän sieltä matkan varrelta vähän jäätä ja mixtaakin.

Ja kun kerrankin saatiin armo dumppi niin pitihän sitä mäkeen päästä. Ensin Solvallan Swinghilliin, jossa henkilökunnan edustaja kaartoi helvetinkoneellaan välittömästi kyselemään että millä aikeilla. On sen verran pieni paikka että yksi lumikissa pystyy tuhoaman kaiken laskettava erittäin tehokkaasti kovimmankin dumpin jälkeen. Kissakuski kertoi myös että lumikone on just nyt risa mutta toivo 27. päivän avaamisesta elää.

Seuraavaksi pläni oli pöllyttää leija-avusteisesti pitkin Bodom-järveä. Enpä saanut yksin leijaa edes ilmaan...

Seuraavaksi Talmaan, jossa olikin toinen takarinne vahingossa jäänyt kissalta rauhaan. Harmi että henkilökunta huomasi jo ensimmäisen laskun jälkeen kuinka kivaa hoitamattomalla oli, ja luonnollisesti kielsi touhun välittömästi. ("se rinne on SULJETTU"). Pitäkää tunkkinne, onneksi hanurilassa on oma mäki jonne ei kissa pääse ja joka on aina suljettu.

Vaikkei alamäkeen, eikä edes tasamäkeen, päästy niin lohdutuksena voidaan todeta että Oittaan 1.3km kuntolatu on erinomaisessa kunnossa ja 5km pitempi lenkkikin menee tässä vaiheessa kautta. Näin vanhemmiten murtomaahiihtokin on alkanut olla aika nastaa puuhaa.

Kapun tyylinäyte

Komeeta on nimenomaan se sana. Ohessa Kapun tyylinäyte viikonlopun jäljiltä Isolta helveltinjärveltä.

Laajalahdella luistelemassa

Oltiin Kapun kanssa ensimmäiset luistelijat Laajalahdella tänä talvena. Jää kanto just just, mutta muuten oli komeeta.

Kurussa

käytiin Kurussa saunomassa ja luistelemassa.



Edit; tapahtui siellä Kurussa kaikkea muutakin
Niin, siis luisteltiin...


....suljettiin internet


ja metsästettiin norppa

Melontaa

Käytiin vaimon kanssa ensimmäistä kertaa kaks viikkoa sitten melomassa. Lainattiin mellaselta kanootti ja roudasin sen meidän olohuoneeseen. Pumppaaminen oli erinomaisen vaikeeta, ja päädyin lopulta puhaltamaan sen rakkineen keuhkoilla puoliks täyteen. Enempää en jaksanu, joten puettiin ja lähdettiin raahaamaan sitä rantaan. Kun se ei ollu ihan täynnä, niin kantaminen oli tosi vaikeeta. Yltäpäältä hikisenä saatiin se veteen. Meloin läheiselle laiturille, johon Paula jätti kengät ja hyppäsi mukaan. Vaimo ei jostain syystä osannut meloa suoraan, joten päädyttiin koko ajan styyraan. Takasin tullessa huomattiin, että joku oli halunnut nyysiä Paulan kengät, ja se meni sukkasilleen kotiin hakemaan jeeppiä. Paulan takasin tultua, rantauduin. Yritin nousta ylös, kun Paula ”ajatteli”, veti kokasta kanoottia ylös ja kaatoi mut jorpakkoon. Kyynelsilmin kiittelin rakasta vaimoani.

Tänään 5.12. ajattelin jättää vaimon joogaamaan ja lähdin yksin reissuun. Meni paremmin.

Offikausi auki

Käytiin jänkhällä jatkamassa jurttaprozektia, yllättäen jälleen aavistuksen laihoin tuloksin. Maanantaina alkanut reiluhko 15-20cm dumppi sotki suunnitelmat ja ajatti Ylläksen Offareille. Mutta kyllä kannatti, moneen vielä suljettuun rinteeseen oli keritty tehdä alustavasti pohjat kuntoon, mutta ei vielä niin hyvään että rinteet olisivat "auki" ja siten altiina kaikenmailman tamppareille ja muille helvetinkoneille. Tähän sitten se 20cm uutta lunta ja avot, rinnelaskukin on joskus ihan ok.

Rinteissä ei ollut oikeastaan juuri muita, rinteen vieressä ei sitten sitäkään vähää. Poislukien muutama poro. Niinpä hissiavusteista korkkaamatonta puuterintyylistä riittikin sittenn aikalailla koko päivän. Tuuli vei lopulta kivan pois, mutta metsän puolella lienee koskemattomia linjoja riittävästi vielä nytkin. Jos vaan kunto kestäis laskea...

Lisäksi skinnailtiin treenimielessä se tonni päivässä, ja hiihdeltiin myös vähän murtsikkaa


m1 "tyylittelee"...


...kohti auringonlaskua, vai oliko se nousua


Ei ole Ylläs suotta Suomen takamaastohiihtokohde, porotokka lisää laskun gradea

Jurttaaaaa

Jurtanraato takas varikolle ja restauroimaan. "Ihan" loppuun ei saatu mutta sen verran kuitenkin että Häppärin konstruktiolla näyttäisi olevan mahdollisuus oikeasti toimia. Pieni, mutta kuitenkin..

Jurttaprojekti

Hanurilan rakennusluvitushuvituksien jatkuessa on päätetty siirtyä b-c-d-e suunitelmaan ja pistää tiluksille jurtta pystyyn talven hiihtoja tukemaan.

Ensin porataan paljon. Jurtta-Jussilla alkaa olla tässävaiheessa hommaan jo hyvää rutiinia

Sitten vehkeet tiluksille ja ristikkoa ruuvaamaan

Ja tätä sitten jatkuu...

Ja jatkuu...



Kunnes koko roska saadaan kuljetuskuntoon


Sitten se kannetaan metsään, omalle paikalleen..

Jossa se väännetään paskaksi


kas näin

Heli ski on vaan niin eilistä

UazSki from Turo on Vimeo.

12.12. kello 12:12

Otimme allekirjoittaneen, lapin miehen ja etelän nuoren neidon kanssa tuntumaa ensi lumiin sen verran että vedimme pulkalla halkoja pohjois-hämeessä. Lunta oli yli 10 cm ja puut hienosti tykyssä. Tarkoitus oli testata uutta kiuasta, jotta Sagitta-köörin pääsisi 12.12 sivistyksestä sivuun sen verran että kryssikulma ensi kesänä kapenee. Testien perusteella sauna tullee olemaan lämmin, vesi kylmää. Ohjelmassa säistä riippuen kiipeilypaikkoihin tutustumista, märässä metsässä rämmintää tai umpihankihiihtoa, ruokailua unohtamatta. Majoitus sisällä mutta makuupussissa.

Kosteutta puuterirasiassa

Päätettiin avata offarikausi. Suuria odotuksia lähdettiin lunastamaan pettämättömään Norjan Lyngeniin. Matka taittui mukavasti autojunalla rolloon. Sieltä reissu jatkui paskalla autolla. Matkalla Lyngeniin suoritimme auditoinnin klubitalon tavarantoimittajalla. Toimittajan tuotantolinjalta otettiin koepala tarkempia tutkimuksia varten. Autoilu eteni joutuisasti aina Palojoensuuhun saakka, jossa jouduimme Kultimoiden väijytykseen. Ainoa tapa selvitä kiikistä oli hyväksyä ehdot ja pakata lämminsavuporo matkaan. Saavuimme illansuussa Gilbbesjavrille jossa oli menossa armoton dumppi. Haimme suojaa mahdottomalta keliltä Mikan eräkämpästä. Aamuyöstä, kelin laannuttua jatkoimme matkaa. Klassinen puhallutus ohjeisti retkikuntaamme sopivan kuljettajan valinnassa. Autoon pakattiin kaikki kuviteltavissa oleva tarpeisto. Ajoimme Lyngeniin Store Kjostintintin helposti lähestyttävän jäätikön äärelle joka näytti tarjoavan aurinkoista offarilaskua. Jatkoimme matkaa. Ostimme katkaravut Tromssasta. Testasimme Thurayaa lisäantennilla kaukana pohjoisessa, se toimi hyvin. Palasimme tyytyväisinä eräkämpälle. Lunnasporoja valmistettiin mm klassiseen Kultimalaiseen sekä Sveitsinkiinalaiseen tapaan. Söimme myös Norjalaista kalaa (?), joka oli kummallista. Söimme myös entuudestaan tuntemiamme asioita. Tässä vaiheessa matkamittariin oli kertynyt noin 40 000 kilometriä ja laskeminen oli ollut suhteessa ajeluun melko vähäistä. Heräsimme porojen organisoimassa piiritystilanteessa. Sudensukuinen peto pelasti retkikunnan. Lähdimme kotiin. Kävimme tontilla, tällä kertaa omalla. Tämän jälkeen suoritimme stop-and-go-penaltyn Sirkassa kevätlumilla. Konepyydä pöllysi ja yritettiin tilata ylileveät rokkerit konrad-sedältä. Kittilästä on myös huonoja uutisia, Boris on pahoin rampautunut ja amputaatio mahdollinen joskin hoitoennuste on rohkaiseva. Giant Kebab Rocktourantissa 10,80€ -> http://www.rocktaurant.com . Uusi junan vessa ei ole junan vessa, ainakaan ilman veturia. Valokuva epäonnistui, voit tsekata vastaavan tilanteen täältä -> http://www.ratemypoo.com. Nyt kirjoittelemme blögiä.

 

Norjasta liikkuu paljon väärää tietoa. ->  http://www.tsaibma.com/suomi/Reissut/juttu/lyngen1006/kjostind.htm Keskitymme tämän kauden laskemiseen joten Norjasta ei ole tulossa lisää raportteja.  

-Jörn Von Doppmayr

 

Tämän tekstin sisältö ja erityisesti sen sisältämät linkit eivät vastaa NGNG:n käsitystä journalismista ja moraalisesta suoraselkäisyydestä. Emme suosittele tämän blogin lukemista. Nyt meidän täytyy mennä, koska muillakin on hätä.

kamat näin alkukaudesta vielä vähän hakusessa

Ihan justkoht lumella...

Piiritystilanne Kilpisjärven kämpällä









Kausi on avattu

Sukellusta

Underwater osasto kävi tutkimassa elinolosuhteet
Pohjois Sulawesillä Indonesiassa. Jaakon ja Mian omistama
Living Colours Diving resort lunasti jälleen odotukset
ja tuliaisiksi saatiin tällä kertaa vähän kuvamateriaaliakin.
Edellisellä keikalla kamera pääsi karkuun vieden videot
mennessään. Tapahtuma jätti jälkeensä tietysti melkoisen piikin
baarilaskuun ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin lähteä
uudestaan reissuun.

Saavuttaessa Indonesiaan taas kerran kaikki toimi sujuvasti eikä
aikaakaan kun Manadon kaupungin pölyt oli karistettu jaloista ja Bunakenin kansallispuiston uskomaton ympäristö oli tosiasiaa.Romut mökkiin ja kuittaamaan sukelluskamat seuraavaa päivää varten.

Saarten ympäristö tarjoaa tyypillisimmillään seinämäsukellusta
lisättynä saarijalustan tolkuttoman rikkaaseen softcoral
lajistoon. Hyvällä onnella saattaa törmätä vaikka Dugong perheeseen
joka elelee saaristossa puhumattakaan siitä ihan kaikesta muusta
mikä kuuluu trooppisiin vesistöihin.





Alueella yhtyy kolme paikallisvirtaa joka tarkoittaa sitä että
joka sukelluksella on mahdollista nähdä kaikenlaista laajaltakin
alueelta. Toisaalta varsinkin virtojen yhtymäkohdissa syntyy
jatkuvasti ennalta arvaamattomia virtauksia jotka voivat olla
melko voimakkaitakin. Ylivoimaisesti eniten ilmankulutusta lisää
sopivasti alaspäin vievä virtaus (erityisesti yösukelluksella).
Räpylä alkaa liikkumaan ihan eri tavalla kun tietää että kadonneet
sukeltajat päätyvät yleensä Etelä-Amerikan rannikolle pyörimään.


Eli jännää oli vaikkakin paikallisia sukellusoppaita lähinnä
huvitti turistien tohkaminen. Tuhansien dyykkien kokemus näkyi
kaverien otteissa pinnan alla, jostain syystä virtaukset eivät
vaikuttaneen heihin lainkaan..

Kun Rescue Diver sertitkin saatiin plakkariin voitiin hyvillä
mielin palata kotiin iteroimaan tarkemmin tulevaa helmikuista
Papuan liveaboard keikkaa. Eikä seuraavan sukellusjatkokurssinkaan
suorittaminen näillä seuduilla tunnu erityisen vastenmieliseltä..

Bunaken 2009 from Teukka on Vimeo.