Talviriehuntaa

On se vaan komiaa kun on saatu talvi tänne eteläänkin!

Lauantaina tehtiin Kapun ja Miken kanssa mielettömän siisti retkuluisteluretki Hiidenveden maisemiin.

Jäätä oli pääsääntöisesti riittäävästi, selkeillä selillä varmaan yli 10cm, tietty suurella vaivalla onnistuttiin löytämään myös sen verran ohuita kohtia että saatiin jalka läpi, mutta jos ei ole tyhmä niin jäätä on enemmän kuin tarpeeksi

Hiidenvesi tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja luistelureiteiksi. Luikuteltiin reilu 30 kilometriä ja järvestä jäi vielä aika paljon näkemättäkin.

Alkuasukkaiden mukaan luisteluyhteys Lohjanjärvelle edellyttäisi uimalegejä, joten käännyttiin sitten suunnitelmaan B eli Vihdin suuntaan. Ei menty sitten kuitenkaan sinnekkään.

Sunnuntaina oli vuorossa jääkiipeilyä. Kauhalassa on pääputouksen jäät jo tosi läskissä kunnossa, oikean reunan putouksen alkuosa vaatii vielä sen verran herkkää jäähiiviskelyä että jäi meikäläiseltä. Isot pojat veti kyllä sitäkin. Porukkaa oli liikkeellä yllättävän paljon, parhaimmillaan varmaan kymmenkunta.

Lisäksi käytiin katsastamassa tois puol jokkee kovan työstön ja kehityksen kohteena olevat kesäkalliot, ja löytyyhän sieltä matkan varrelta vähän jäätä ja mixtaakin.

Ja kun kerrankin saatiin armo dumppi niin pitihän sitä mäkeen päästä. Ensin Solvallan Swinghilliin, jossa henkilökunnan edustaja kaartoi helvetinkoneellaan välittömästi kyselemään että millä aikeilla. On sen verran pieni paikka että yksi lumikissa pystyy tuhoaman kaiken laskettava erittäin tehokkaasti kovimmankin dumpin jälkeen. Kissakuski kertoi myös että lumikone on just nyt risa mutta toivo 27. päivän avaamisesta elää.

Seuraavaksi pläni oli pöllyttää leija-avusteisesti pitkin Bodom-järveä. Enpä saanut yksin leijaa edes ilmaan...

Seuraavaksi Talmaan, jossa olikin toinen takarinne vahingossa jäänyt kissalta rauhaan. Harmi että henkilökunta huomasi jo ensimmäisen laskun jälkeen kuinka kivaa hoitamattomalla oli, ja luonnollisesti kielsi touhun välittömästi. ("se rinne on SULJETTU"). Pitäkää tunkkinne, onneksi hanurilassa on oma mäki jonne ei kissa pääse ja joka on aina suljettu.

Vaikkei alamäkeen, eikä edes tasamäkeen, päästy niin lohdutuksena voidaan todeta että Oittaan 1.3km kuntolatu on erinomaisessa kunnossa ja 5km pitempi lenkkikin menee tässä vaiheessa kautta. Näin vanhemmiten murtomaahiihtokin on alkanut olla aika nastaa puuhaa.