torstai 31. joulukuuta 2009

Vapaahiihtoa


Talven tullessa sinne tänne sopii umpihankihiihto mainiosti kahleita kaihtavan mielen virkistykseksi. Muistakaamme A. Hellaakosken sanat " Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Jos Hellaakoskella olisi ollut skinit, hän olisi saanut kolmannen ulottuvuuden kirjallisuuden Nobelin.

Umpihankihiihtoon ei tarvitse mitään kallista. Hongkongista Ruotsin armeijan ylijäämäsukset maksoivat viime talvena sauvoineen 25 eur (sic!). Kuvassa keskellä. Eilen sain toisesta kaupasta samaan hintaan kertaakaan käyttämättömän parin. Jos pohja on musta, suksilla on todennäköisesti hiihdetty, mutta siitä ei tietenkään ole haittaa. Kun valitsee omiaan kannattaa valita pari, jossa on mukana mäystinremmit. Mäystinremmien kanssa lähes mikä vaan tukeva saapas tai mono sopii näihin siteisiin. Kengäksi mikä vaan tukeva ja lämmin mono, saapas tai kumisaapas joka vain mahtuu siteeseen. Turvasaappaat toimivat siinä mielessä hyvin, että mäystimen voi turvakärjen päältä vetää tosi tiukkaan, jos hiihtää hankalassa maastossa. Helpommassa mäystimen ei tarvitse olla edes kireällä. Itse olen hiihtänyt eniten erilaisilla kumisaappailla. Kun laittaa lahkeen varren päälle, jalka pysyy hyvin kuivana kun ilma virtaa saappaassa eikä saappaseen mene ikinä lunta. Monet ihmettelevät miksi ruotsalaissuksissa on kärjessä pienet reiät. No niiden avulla suksista saa rautalangalla tehtyä hätäahkion.

Itse aloittelin aikanaan harrastusta kainuulaisen ammattilaisen opastuksella vanhoilla muovieräsuksilla. Ne ovat 240 cm pitkät yleismetsäsukset, kuvassa oikealla. Pohjissa pidän pitoteippejä. Toimivat välillä hyvin, välillä lipsuvat. Mutta on niillä hiihdetty. Toinen kärki kerran katkesi, tein uuden lasikuidusta, ja se on parempi kuin vanha. Suksissa on suomalaisperinteinen Karhu-side (partiolaisside, inttiside jne, sama asia) joka on ruotsalaisen siteen huononnettu versio. Suomalainen ei ole leveyssuunnassa säädettävä (tehty tosin Nokian saappaan kärjen mukaan), hihnat ovat jotain keinokuttaperkkaa, joka katkeaa nahkaa nopeammin ja osat ovat peltisempiä ja hihnojen koukut saattavat oieta rasituksista. Lisäksi koukkujen pujottelu on hankalampaa kuin ruotsalaisessa. Mutta jos tälläiset omistaa, selviää aika hyvin kengällä kuin kengällä kun taas laittaa mäystinremmin kengän päältä. Karhu-side on monelle kengälle vähän kapea, mutta mäystimellä varustettuna sekin toimii "rannuttoman" kengän kanssa.


Nykyisin minulla on myös ruotsalaiset 90 mm leveät, vajaa kolmimetriset Tegnäs-metsäsukset. Ne ovat toisin kuin suomalaisen perinteen mukaiset metsäsukset hyvin jäykät ja leveät. Niissä on korkeat kärjet jotka nostavat suksen etuosaa lumessa ylöspäin. Suomalaisen perinteen mukaiset sukset ovat kärjistään löysät ja vaikka kärkitaivutus on pienempi, löysä kärki tulee lumesta ylös. Molemmat näkyvät toimivan. Tegnäsin siteeseen menee mikä kenkä vaan, kuten kuvasta näkyy.


Vasen Tegnäs-side, keskellä Ruotsin armeijan ylijäämäsukset, oikealla Kuusistot. Myös mainiot ruotsalaiset alumiinisauvat kuvassa.



Ruotsin armeijan ylijäämäsuksi on oikeaksi umpihankisukseksi liian pieni, eikä kanna vitilumessa, mutta toimii todella hyvin etelän vähälumisissa metsissä tai kovemmalla lumella kunhan on pakkasta. Olen ruotsalaisilla hiihtänyt myös tunturilla, toimii siis ilman teräsreunojakin jos ei ole kovin karkea keli. Kaikki puusukset ovat nuoskalumella vähän vaikeita.

Tervattu puusuksi on pakkaslumella helpoin umpihankisuksi hiihtää. Siinä pito on jakautunut koko pohjan alalle, mikä helpottaa ojien ylityksiä ja mäkien nousua. Jäätävällä nuoskalla puusuksi tahtoo kerätä pohjaansa lunta ja sitten meno tai ainakin luisto loppuu. Kynttilällä voi tilannetta parantaa jonkun verran. Suksien tervaus on helppoa, lämmitä tervaa ja sivele ohuesti tai sitten tervaa kesällä auringossa jolloin terva on juoksevaa muutenkin. Kerrostaloyksiössä ei ehkä kannata tervata.

Muovisuksi on helpoin nuoskalla. Pakkaslumella sen pito on epävarmempaa kuin puusuksen. Tosin nykyiset suomupohjat toimivat yllättävän hyvin. Kovin monen voiteen kanssa puuhastus ei oikein sovi umpihankihiihtoon. Sen sijaan nuotio ja termospullo sopivat.

Linkkejä:
http://www.vilminkosukset.fi/ - aika aateliset, hinnaltaankin, mutta hienot

Ja kesäksi puusuksiin joku muovipullo tms väliin, niin että jalkavuus pysyy. Yhden puun suksien kärjet tuppaavat ajan myötä oikenemaan, joten kärjetkin voi laittaa johonkin pinteeseen jos haluaa.

Lopuksi, vuodenajan tervehdykset uudelle vuodelle 2010!

Ja sitten sitä, lumenhalkaisua:

2 kommenttia:

  1. Mitä mieltä pätkä-skinit vs. tervaus? Molemmat ovat kumminkin ikiaikaisesti käytettyjä menetelmiä, joista toinen kuulostaa helpommalta..

    VastaaPoista
  2. Pätkäskinit rulettaa jos vetää ahkiota mäkisessä maastossa tai muuten kipuaa jyrkkiä rinteitä. Tervattu pohja tavallisessa metsässä tavallisessa hiihdossa yliveto. Suomupohjat ei paljoa huonommat. Hardcorehemmot laittaa umpihankisuksissa pätkäskinin etuosaan rosterivahvisteen ja pätkäskinit kiinni ruuvilla ja siipimutterilla suksen läpi.

    VastaaPoista