Hangella helposti

Loppiaisaattona olimme pikkuporukalla metsässä. Kulkutavat olivat kävely, lumikenkäily ja hiihto. Lunta oli avoimilla paikoilla yli puoleen sääreen tai enemmänkin, metsässä vähemmän, noin parikymmentä senttiä. Lumi oli irtonaista ja melko kevyttä pakkaslunta.

Kävellessä kenkä upposi pohjaan saakka ja jalka tutusti pyörähti joka askeleella jolloin eteenpäinmeno oli tukkoista. Lumikenkä estää tämän ja askel lähtee ikäänkuin kovalta pohjalta. Lumikenkä tasoittaa lumen piiloittamat kuopat, oksat yms pikku ansat. Eteneminen on varmaa kuin saksalaisella tankilla. Liikkuminen on kuitenkin hidasta. Lumikenkäilijä siirtää ja polkee paljon lunta.

Suksilla meno oli tietysti ylivoimaisen nopeaa kaikkialla muualla paitsi tiheikössä, missä hiukan yli parimetriset svedut olivat luonnollisesti jo kömpelöt kävelyyn verrattuna. Etukäteen olisi luullut, että lumikenkä olisi ollut kevyin, vaikkeikaan nopein tapa liikkua syvässä lumessa, mutta toisin kävi. Eroa ei tullut edes sauvoista, sillä ilman sauvoja lumikenkäilykin käy selvästi raskaammaksi. Yksikin sauva on helpotus. Lumikengän mukava erikoisominaisuus on lähes seinäpito joka suuntaan, mistä lautailijat noustessaan nautiskelevat ja mistä voi olla etua vaikkapa kamera käsissä. Kuitenkin esimerkiksi syvän ojan ylitys käy helpommin suksilla kuin lumikengillä, sillä lumikengilläkään ei pääse suoraan yli, eikä niitä saa jyrkkään ojanpenkkaan sivuttainkaan. Sopivassa pikkupiirteissään jyrkähkössä kumpumaastossa, missä lumikenkä vielä hyvin pitää, ja puita on tiheässä, voi käydä niin, ettei suksilla pääse eikä mahdu kuin sivuttain ja mutkitellen niin ylä- kuin alamäkeen. Silloin trapperin jälkeläinen läpsyttää menemään hiihtäjää nopeammin ja kätevämmin. Lumikenkäily on myös nelosratikkasissille paljon metsähiihtoa helpompaa, kävelykyisten ei sitä juuri tarvitse harjoitella ja lumikenkiin sopii melkein mikä jalkine hyvänsä. Yksi huippukuntoinen fillarikaverini käyttää lumikenkäilyä sauvojen kera kesäisen suojuoksun tapaisena talvitreeninä. Tulokset olen nähnyt kaverini fillarin loitotessa etuhorisonttiin.

Kunhan ehdin, testaan vielä suksien ja lumikengän välimuotoa, lyhyitä ja leveitä pätkäsuksia, jollaiset ovat odottaneet siteitä ja lunta tallini ylisillä jo pari talvea. Niissä on muoviset suomupohjat, joten niillä Tapion takamaiden valloitus onnistuu ainakin voitelun puolesta helposti. Hiihto-ominaisuudet ovat kuitenkin vielä aivan arvoitus.