Suunnistussuunnitelma oli tällä kertaa helppo: Ensiksi etelään ja sitten pohjoiseen. Hiihdimme siis ensiksi etelään tarkoituksenamme saavuttaa pimeässä jään reuna. Se ei aivan onnistunut, koska missään ei ollut pimeää kuuden aikaan aamulla. Helsinki hohti idässä kuin ihmeellinen tähti. Hiihto sinänsä sujui mainiosti. Sisäsaaristoosa oli kymmenen senttiä lunta jäällä ja tervattu ruotsalainen luisti hyvin. Parin tunnin hiihdon jälkeen olimme Stora Lövön itäkärjessä. Tästä eteenpäin on Viroon saakka pelkkää vettä. Ja nyt siinä oli uutta jäätä! Laitoimme luistimet jalkaan ja sukset selkään ja jatkoimme luistellen etelään. Matka taittui luistimilla hyvällä jäällä todella nopeasti, joten ei kestänyt kauaa ennenkuin olimme tulleet kiinteän jään reunaan. Meillä oli mukana NGNG spot-paikannin, ja yritimme saada lähetettyä blogiin fixin tästäkin paikasta, mutta se ei onnistunut. Alla olevaan kuvaan luistelureitti ja jään reunan fixi on editoitu GIMPillä. Alempana, "Missä mä oon" jutun kohdalla olevassa live-kartassa näkyy fixit lähtöpaikalla, Miessaaren kyljessä, lähellä uuden jään reunaa ja jälleen lähtöpisteessä 
Spotterin kanssa pitää näemmä olla tarkkana, koska siitä ei oikein aina pääse selville mitä se tekee. Tämä kommentti siis tietenkin manuaalia lukematta. Asiaa ei kyllä auttanut edes NGNG Masterguiden konsultointi. Blogin live-karttaa voi siirtää, zoomata jne. Luistelu ulapalla melkein ei missään aamun kohta sarastaessa oli aika maagista. Jää oli hyvää, maisema upea, ja kuului vain jään ääni. Takaisin tulessa lykimme luistimilla melkein Vasikkasaareen saakka. Vaikka jää sisällä saaristossa ei ollut hyvää, liikuminen oli luistimilla silti nopeampaa kuin suksilla, mutta ei kovin tyylikästä, vaan jonkinlaista kahluuta. Vasta jonkun verran ennen Temppelisalmea laitoimme sukset jalkaan ja sujuttelimme Matinkylän aamuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti