Hiihtovaelluksen jälkeen Gandalf ja Skyblue matkasivat n 70 km Genevestä etelään sijaitsevaan Annecyyn kiipeämään. Annecy on järven rannalla sijaitseva vanha kaupunki, jossa on raunioita jo roomalaisajalta. Annecyn valitsimme siksi, koska se vaikutti vanhoille ja nuorille keltanokkakiipeilijöille sopivalta paikalta. Helppoja reittejä olisi paljon. Olimme etukäteen nettitsekanneet kiipeilypaikoiksi Biclop- ja Grande Jeanne-nimiset paikat. Molemmissä on kymmeniä viitostason reittejä. ( http://www.escalade-74.com/falaises/liste_annecy.htm )
Ajelimme Genevestä Annecyyn ja vähän katselimme paikkoja. Mukavalta näytti. Illalla lampsimme hotellistamme muutaman askeleen vanhaan kaupunkiin ja valitsimme ravintolan, jossa ahvenfileet saivat Skybluen runolliseksi. Loistava aloitus pikku kiipeilysessiolle.
Ekan päivän aamuna haimme paikallisesta Decathlonista 33 Falaises autour d'Annecy nimisen topon. ( http://www.montagnelibrairie.com/33-Falaises ) Silloin meille myös selvisi, että Biclop on "turvallisuusremontissa" ja kiipeilykiellossa uudelleenpultituksen ja muun sellaisen takia. Paikalla on kiipeilty jo ennen sotia ja ilmeisesti varmistuskalusto on osin päässyt happanemaan. Tämä oli meille pikku tappio, sillä vaikka 33:sta kalliosta hävisi vain yksi, viitosen reittejä hävisi suhteessa paljon enemmän. Topo on ranskaksi, mutta siinä on lopussa ranska-englanti sanasto, joten sillä kyllä selviää, vaikkei juuri Ranskaa osaisikaan.
Siis Grande Jeanneen. Paikka olisi ollut kävelymatkan päässä hotellistamme, mutta lähdimme varmuuden vuoksi autolla. Topon ohjeilla paikka löytyi helposti. Lisäksi se oli merkitty kaupungin turistikarttaan. Kun vielä useat reitit oli nimetty kaiverretuin metallilaatoin, ei ollut paljon epäilyksiä mistä alkaa kiivetä, vaikka paikalla on runsaasti yli sata reittiä. Ja kyllähän kiipesimmekin. Yli kahdeksan tuntia putkeen, minkä jälkeen olimme kieltämättä jo aivan poikki. Autolle saavuimme vasta kuunvalossa.
Grande Jeannen helpot viitosen reitit ovat usein lyhyempiä kuin vaikeammat, kuitenkin noin 15 - 20 metrisiä. Kivilaatu oli sormiystävälistä mutta silti yllättävän kitkaista. Reiteille oli tyypillistä, että kruksi oli muuhun reittiin verrattuna vaikea, yleensä varsin fyysinen ja aika usein negaatiivinen. Kruksin ohittamista osin helpotti saitin humaani ja lyhyt pulttiväli sekä fiksusti valitut klippauskohdat. Reittien greidaus viitosten sisällä oli keskenään loogista. Salmisaari-greidiin verrattuna greidaus oli hiukan tiukempi. Jos Salmisaaressa liidaa vaivatta 6a, niin täällä menee 5c. Reittejä oli myös alle viitosia, mutta niistä havaitsimme, että 4c oli aivan käveltävää 5a:han verrattuna. Vaikeammista reiteistä emme paljoa osaa sanoa. Gandalf testasi 6a:n liidaamista, mutta ei enää uskaltanut yrittää kolmannelle pultille sutimista, joten se siitä. Ero 5c:n oli riittävä.
Olimme päivään ymmyrkäisen tyytyväisiä. Kello oli jo niin paljon, että kun olimme suihkuttaneet hiet pinnasta, frogit alkoivat jo sulkea ravintoloitaan. Mutta silti löysimme aivan hotellimme kulmilta yhden, josta saimme hyvää sapuskaa mm. tartarpihviä ja Cafe Gourmandit päälle. Täydellinen päivä!
Aamulla huomasimme, että ei tarvitse kiirehtiä, sillä säätiedotuksesta poiketen katu oli sateesta märkä. Vedentulo oli kuitenkin jo lakannut, ja kiirettä vältellen lähdimme Biclopin sijasta La Balme de Sillingy-nimiseen kohteeseen, jossa oli kaksi sektoria ja molemmissa jokunen viitonen. Yhteensä taas reittejä oli vaikka kuinka monia, mutta suurin osa tietysti meille mahdottomia. Nyt etäisyyttä hotellista oli enemmän, peräti noin 11 km. Paikka löytyi kuitenkin taas heti. Ja reitit myös, koska osa oli jälleen nimetty. Kivi oli täällä erilaista, liuskeista ja hauraampaa. Yksi ote jäi päivän aikana Gandalfin käteen, joka hiukan herätytti muistamaan graniitin autuutta. Taas havaitsimme että 4c oli aivan kävelyä. Täällä viitoset olivat joko vaikeampia kuin eilisessä paikassa tai sitten Gandalf oli eilisestä niin puhki, ettei jaksanut tarpeeksi vetää, sillä edes 5b ei mennyt ilman lepotaukoja liidaten suoriltaan läpi. Ekaksi kiipeämämme reitti oli todella hauska ja monipuolinen. Kokeilimme sen kiipeämistä useampaan kertaan havaitaksemme miten harjoitus ja yläköysi auttaa on-sight liidaukseen verrattuna. Auttoivathan ne. Neljännellä kerralla yläköydessä alkoi jo mennä hyvin paitsi että ainakin Gandalf alkoi myös tuntea lihastensa voimien käyvän aika vähiin. Seuraavaksi Gandalf liidasi toisen 5b:n, joka ei meinannut mennä edes pulteissa lepäämällä, siksi vaikea se oli. Skyblue yritti sitä sitten myös yläköydessä, mutta negaylitys hyllyltä ei ottanut onnistuakseen. Tilanne ratkesi positiivisesti sillä että alkoi sataa, jolloin totesimme nyt olevan ravintolan aika.
Olimme molemmat aika puhki kiipeämisestä. Lämpimän suihkun jälkeen alkupalat, ankanrinta ja creme brulee St Emilionin punaviinin kera kyllä tekivät terää.
Jos jotain pitäisi Ranskan kiipeilyn suhteen muuttaa niin se olisi meidän taitotaso. Kuutosten liidauskyky veisi vaihtoehtojen lukumäärän vielä aivan toiselle tasolle, sillä kuutosreittejä olisi käytännössä loputtomiin. Annecyssä on myös paljon multipitchejä. Kiipeilykausi alkaa maaliskuun lopulta.
Typical French climbing move: Standard backside crossfootlock right-grab left-hander clip
Ei ollut epäselvyyksiä reiteistä. Ystävällinen lisäohje: Älä koske isoihin lohkareisiin vasemmalla.
Skyblue liidaa neljäseetä. Helppoa kuin heinänteko viitosiin verrattuna.
Seuraavaksi ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti