Hokkus Pokkus

Terveisiä mediacentteristä

Pimeys tuli Lauralle ja uutispimento kaikille muille, kun Iso-Lassesta loppui virta ja Lateksi ei osannut käyttää Petterin taikalaatikkoa, joka sisältää retkimallisen pikku-ydinvoimalan, josta saa lisävirtaa.

Tässä nyt vaan kävi niin, että kun Make pakeni vuorille ja Lateksi jäi oman onnensa nojaan laaksoon, niin taiteellista video- ja kuvamateriaalia lakkasi syntymästä. Tapahtui niinä päivinä… Laura löysi pyörineen tiensä Petit Balcon Sudille, joka on vuorenrinteellä kulkeva hiking polku. Alkuun oli taas sitä infernaalista ylämäkeen tönäämistä ainakin 20 minuuttia, ei tunnu Tahkon El Grandet miltään tämän jälkeen, mutta sen jälkeen alkoi todella mukava maastopyöräilytaival jota kestikin sitten ihan kiitettävän matkaa. Jossain kohtaa olisi pitänyt siirtyä seuraavalle levelille tönäämällä taas ”vähän” lisää vastamäkeä, mutta Lauran antibioottien latistama kunto oli asiasta eri mieltä ja tehtiin u-käännös. Matka sai kuitenkin yllättävän loppuhuipennuksen kun, hokkus pokkus, alussa ollut ylämäki oli muuttunut lopussa olevaksi alamäeksi! Ja sviiiihhuuu sitä mentiin hienosti ja kovaa. Eikä kukaan rönännyt, vaikka oli lukkopolkimet ja kaikki!

Lauran seuraava aamu ei tuntunut kesälomalta. Päätä pakotti mojova migreeni ja Iso-Lassen uumenista päästiin ulos vasta kahden jälkeen. Päivä täytyi kuitenkin käyttää tehokkaasti, koska on kesäloma. Mars tutkimusmatkaan, mutta ilman pyörää. Pistokoe yhdellä Chamonixin kabiinihisseistä ylös ja 2,5 tunnin jalkapatikalla alas paljasti, että tämän retkikunnan taidoilla ei ole pyörällä asiaa tälle kyseiselle reitille. Sikajyrkkää ja raivokiemuraista ja jättikiviä. Patikkareitti oli todella hieno ja Laura näki kun setä lentää.

Sitten Make palasi vuorilta valaistuneena, vietettiin huoltopäivää ja retkikunta vahvistui illansuussa. Teijan tulon myötä hiljaiselo on ohi ja Iso-Lasse täyttyy puheensorinalla, joka tuskin taukoaa ihan vähään aikaan, ja hyvä niin.

Setä lensi yli käenpesän

Chamonix patikkareitiltä nähtynä
 

Ääriurheilua

Laura kaatui taas. Tällä kertaa käytännössä paikallaan ollessaan. Syy sama kuin eilen, mutta tänään sattui enemmän. Make nauroi makeasti, mutta paikalla ollut yleisö oli avoimen huolestunut Lauran hyvinvoinnista, sekä osoitti voimakasta paheksuntaansa Maken vahingoniloa kohtaan. 

Tänään opimme että:

-         - kun rönää, kivun määrä ei ole suoraan verrannollinen vauhtiin

-         - Chamonixin merkatut maastopyöräpolut ovat nynnyille (ne ovat käytännössä metsäteitä)

-         - vihreät hikiking polut metsässä ovat kenties meidät maastomme ja tulevaisuus, Laura testaa niitä huomenna  

-        - Chamonix Itinerary Mountain Biking 2012 kelpaa lennokkimateriaaliksi, ja siihenkin tosi huonosti

voipylly

Pyörävuorikiipeilyä

Ensin herätään liian myöhään ja sitten syödään liian paljon ja pitkään. Sitten välpätään kaikenlaista aika kauan, ehkä noin 2,5 tuntia. Ja pakataan reppua. Tehdään kaikenlaista muuta tuiki tärkeää. Sitten asennetaan Lauran pyörään lukkopolkimet ja kenkiin kolossit, ekaa kertaa. Sitten lähdetään LÄÄKÄRIIN koska kurkku on raivokipeä, ollut jo viikon ja olisi ollut liian helppoa mennä Suomessa lääkäriin. Etsitään ja löydetään MoiMäPerustinPraktiikanTänneMunKakkoskotiin-vastaanotto, joka on kiinni, koska on siesta. Ja sitten lähdetään ajamaan pyörää vuorenrinteille ja metsään. 

Tulos:

- Laura rönää kolmesti, kerran alamäessä ja kahdesti ylämäessä (On muuten jännä tunne kun kävelyvauhdissa kaadut suoraan sivulle, kun jalat ei vaan irtoa polkimilta.)

- Make ahdistuu polun vierestä aukeavasta jyrkänteestä

- Laura päättä ettei aio käyttää lukkopolkimia alamäkiajossa

- Make päättää keskittyä vain ajolinjoihin

- Tönäämme enemmän ylämäkeä, kuin poljemme maastouskottavasti

- Tönäämme todella jyrkkää ylämäkeä, todella kauan

- Kannamme pyöriä ylös simojyrkkää kivikkoa

- Tulee hiki

- Make ei lue karttaa, joten emme osu varsinaiselle maastopyöräreitille 

- On tosi kivaa (oikeesti)

- Maisemat on herkut ja syömme sen kunniaksi herkut energiapatukat, mutta emme ällögeelejä

- Menemme huomenna uudestaan paljon viisaampina

PS: Lauran lääkekuuri on aloitettu, koska palasimme praktiikan ovelle pyöräretken jälkeen. Ranskalaiset lääkärikäynnit ovat mielenkiintoisia. On jännää kun sanoja, joita molemmat osapuolet ymmärtävät, on neljä: throat, pain (tosin lääkäri lausui sen pen) ja no fever. Loppu sitten näyteltiin, piirrettiin ja kommunikoitiin telepaattisesti. Myös apteekissa oli rattoa keksiä universaalisana maitohappobakteerille. Ranskalaiset antibiootit sen sijaan ovat miehen peukalonpään tai noin uudenperunan kokoisia pommeja, todella vakuuttavia. Ja varmuuden välttämiseksi tarkistutettiin vielä tuoteselosteesta leirintäalueen iki-ihanalla Valeriélla, voiko lääkinnänalaisena nauttia illallisen kanssa lasillisen punaviiniä. Totta kai voi, sehän on ranskalainen lääke! Luultavasti teho vain paranee!

Pakko tämä on vielä kertoa

Siitä huolimatta, että olemme saaneet ukaasin julkisen sanan neuvoston mahdollisesta puuttumisesta uutisointiimme, emme malta olla kertomatta että, Herr Hüüssi on vallannut myös Sweitsiläiset huoltsikkavessat! Mutta kuten arvata saattaa,  hinta pompsahti 1 euroon heti kun siirryimme maasta toiseen. Linkkusveitsimaa on tunnetusti kallis, mutta että näin elitistinen ja oman arvonsa tunteva! Yritimme käyttää käymäläpalveluita, mutta lasketteluportti ei huolinut kuin isoja emu-rahoja, joita meillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, ja kun painoimme palautus nappia tuli raha takaisin frangeissa! Kostoksi pissasimme alppien rinteille. Hah!

PS: Olemme perillä Chamonixissa

Pissapaikalla

Saksa ei ole pissa maa

jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun  x 900 km

Arvon lukijat, jos teitä täällä nyt ylipäätään ketään käy, pyydämme anteeksi blogipäivityksien ala-arvoisuutta ja vakuutamme, että laatu tulee luultavasti paranemaan kunhan pääsemme itse asiaan, eli maastoalamäkipyöräilykiipeilyyn. Puolustuksena sanottakoon, että aivotoiminta käytännössä kuolee kun istuu samassa meluisassa autossa sukulaisen kanssa yli 1000 km. Näin käy väistämättä, vaikka sukulainen olisikin rakas ja auto oivallinen.

Tämän päivän kuljettajan aivoitukset voi kiteyttää seuraavasti:

”Autoliikenne on organismi”

”Kulttuuri vaikuttaa vessoihin.” *

* Toim. huom.  Ruotsin vessat oli niitä sukupuolineutraaleja. Ok, ei tarttenu miettiä että onko sukupuoli sosiaalinen konstruktio vai biologinen fakta, ja että mihin vessaan mä nyt menisin, mutta aina oli pissaa renkaalla ja eka homma oli kuurata renkula että siihen tohti istua. Otti päähän. Algemainissa sen sijaan huoltoasemien siisteyssyysteemin on monopolisoinut joku Herr Hüüssi tosi ovelalla ja sysisaksalaisella systeemillä. Vessaan mennään hiihtohissin porttia muistuttavasta systeemistä syöttämällä raha-aukkoon 70 senttiä (!), härveli tuuttaa ulos lipukkeen ja portit taivaalliseen helpotukseen aukeaa. Mutta ei siinä vielä kaikki, saatu lipuke on myös 50 sentin arvoinen alennuslippu ostoksille huoltsikan kaffelaan tai kauppaan. Käsittämättömän nerokas tapa luoda businestä kannustamalla kahviostoksille ja koska tokikaan 50 sentillä ei kahvia saa, pitää kuluttaa vielä vähän lisää omia rahoja, jotta lipuke tulee tuhlustettua,  ja kas,  samalla luodaan uusi pissahätä ja taas 200 km päässä ollaan vessan porteilla. Ai niin! Se pissa homma. Saksassa ei tosiaankaan päästettäisi miehiä ja naisia samoihin saniteettitiloihin, mein Gott! Mutta vaikka päästettäisiin niin näissä Herr Hüüsin vessoissa ei renkaalla ole pissaa, koska heti kun peppu nousee pytyltä niin automaattinen systeemi pyörittää renkaan puhdistusjärjestelmän läpi! 

Onnellinen vessarenkaan käyttäjä

Ilmiö voi niillä johtua lukuisista ruokahaluun

 vaikuttavista sairauksista tai jonkin vitamiinin puutoksesta.

Feng Shuit viturallaan

Silja Symphony, autokansi 3C

M: Mihin meidän pitää ajaa?

L: Hmmm. Malmöhön, vissiin. Eikös siellä ole se hiaano silta?

M: Niii…

L: No ootas, mulla on tässä mun Ajaston taskukalenterissa kartta. Ai ei ollutkaan. Onko meillä karttaa?

M: Ei

Jossain Stokholmin esikaupunkialueella löysimme Michelinin karttatontun jättämän Europe 2012 kartaston Iso-Lassen ovitaskusta. Kiva juttu oli se. 

jurnun jurnun jurnun jurnun jurnun x 950 km (Stukholma-Malmöö-Kopenhaagen-Lyybek)

Matkalta kaksi liftaria mukaan. Niistä ei ollut mitään iloa, enemmän vain harmia, joten jätimme heidät öisellä tanskanmaalla huoltoasemalle.

Mukavia asioita Ruotsissa:

- Roxette

- Ruotsalainen reggae

- Laleh

- Poliisin passipaikat merkitty etukäteen liikennemerkillä

- Vättern

- Double Whopper med bacon och cheese

Vähemmän mukavia asioita Ruotsissa:

- Saksalaiset liftarit

Mukavia asioita Tanskassa

- Öinen huoltoasema jonne jättää liftarit

Vähemmän mukavia asioita Tanskassa

- Omituiset kirjaimet joita ei osaa lausua (Onneksi pääsemme pian Ranskaan, sitä kun niin paljon helpompi lausua. Olemme aloittaneet ranskankielen kielikylvyn opetus CD:tä kuuntelemalla. ”Kuuntele ja toista: Ööön pö!” )

Koska Iso-Lassen Feng Shuit on vielä sen verran viturallaan, päätimme yöpyä lähes-tienvarsi-hotellissa lähellä Lybeckiä. Ruhtinaalliset 6 tunnin yöunet Günterin puhtaiden lakanoiden välissä, suihku ja aamiaisnutella saivat meidät aprikoimaan, onko se Saksa sittenkään niin paska maa…

Savua lattialla!

Laura on päästetty kellarista ja Mellasten sisarusretkikunta lähti historialliselle kuntoutumisjaksolle Eurooppaan. Hiukan kaikkia jännittää, koska lähtöselvityksen vaikein osa oli löytää reitti Lahdesta Espoon Westendiin. Matka on siis alkanut, kuten tästä poikkitaiteellisesta ja erittäin omaperäisestä lomanaloitusvideosta voimme huomata.

Ensin huolestutti, että onko ruotsinkieli ihan ruosteessa, mutta risteilyohjelmastakin saatiin ihan hyvin selvää.

Ryssningsprogram

20:00-24:00 Trubaduren I farten (Muusikko pierussa). Old Port Pub, däck 7.

21:30-23:30 Blir du kvällens stjärna? (Oletko iltatähti?). Karaoke, NY Club & Lounge. Däck 13

Muutama turvallisuusseikka on hyvä muistaa laivalla:

-”Jos on savua – raikkain ilma on käytävän lattialla” (Tätä laivan turvallisuusohjetta retkikuntamme ei täysin allekirjoita)

-Turvallista ei ole myöskään mennä suihkuun heti vessan vetämisen jälkeen. Paskavesi nousee lattiakaivosta ikävästi jaloille

- Maken mielestä jonkin sortin kelluntaväline on syytä pitää kädenulottuvila kaiken aikaa