Hokkus Pokkus

Terveisiä mediacentteristä

Pimeys tuli Lauralle ja uutispimento kaikille muille, kun Iso-Lassesta loppui virta ja Lateksi ei osannut käyttää Petterin taikalaatikkoa, joka sisältää retkimallisen pikku-ydinvoimalan, josta saa lisävirtaa.

Tässä nyt vaan kävi niin, että kun Make pakeni vuorille ja Lateksi jäi oman onnensa nojaan laaksoon, niin taiteellista video- ja kuvamateriaalia lakkasi syntymästä. Tapahtui niinä päivinä… Laura löysi pyörineen tiensä Petit Balcon Sudille, joka on vuorenrinteellä kulkeva hiking polku. Alkuun oli taas sitä infernaalista ylämäkeen tönäämistä ainakin 20 minuuttia, ei tunnu Tahkon El Grandet miltään tämän jälkeen, mutta sen jälkeen alkoi todella mukava maastopyöräilytaival jota kestikin sitten ihan kiitettävän matkaa. Jossain kohtaa olisi pitänyt siirtyä seuraavalle levelille tönäämällä taas ”vähän” lisää vastamäkeä, mutta Lauran antibioottien latistama kunto oli asiasta eri mieltä ja tehtiin u-käännös. Matka sai kuitenkin yllättävän loppuhuipennuksen kun, hokkus pokkus, alussa ollut ylämäki oli muuttunut lopussa olevaksi alamäeksi! Ja sviiiihhuuu sitä mentiin hienosti ja kovaa. Eikä kukaan rönännyt, vaikka oli lukkopolkimet ja kaikki!

Lauran seuraava aamu ei tuntunut kesälomalta. Päätä pakotti mojova migreeni ja Iso-Lassen uumenista päästiin ulos vasta kahden jälkeen. Päivä täytyi kuitenkin käyttää tehokkaasti, koska on kesäloma. Mars tutkimusmatkaan, mutta ilman pyörää. Pistokoe yhdellä Chamonixin kabiinihisseistä ylös ja 2,5 tunnin jalkapatikalla alas paljasti, että tämän retkikunnan taidoilla ei ole pyörällä asiaa tälle kyseiselle reitille. Sikajyrkkää ja raivokiemuraista ja jättikiviä. Patikkareitti oli todella hieno ja Laura näki kun setä lentää.

Sitten Make palasi vuorilta valaistuneena, vietettiin huoltopäivää ja retkikunta vahvistui illansuussa. Teijan tulon myötä hiljaiselo on ohi ja Iso-Lasse täyttyy puheensorinalla, joka tuskin taukoaa ihan vähään aikaan, ja hyvä niin.

Setä lensi yli käenpesän

Chamonix patikkareitiltä nähtynä