Los Cahorros

Tarkoituksena oli lähteä noukkimaan treenimielessä muutamia Sierra Nevadan kolmetonnisia ja samalla hieman selvitellä minkälainen meininki Lokakuussa alueella yleisesti on. No sen verran oli vaisu meininki ettei löytynyt matkalaisille sijaa majatalossa - Sierran hiihtokeskuksen kaikki mahdolliset majoitusvaihehdot olivat suljettu ja koko keskus aikamoisen remontin alla talvikautta varten.

Majoitusta piti lähteä haeskelemaan hieman kauempaa, josta syystä päädyttiin Monachil -nimiseen kylään Sierra Nevadan alarinteeltä. Paljastui että aivan kylän läheisyydestä löytyy ihan kelpo kiipeilymesta - Los Cahorros - joka sitten osoittautuikin sen verran hienoksi mestaksi että alkuperäinen suunnitelma sai jäädä ja projekti korvattiin kalliokiipeilyllä.

Los Cahorroksesta löytyy alun kolmattasataa reittiä 13 sektorilta, hyvin pultattua single- ja multi-pitchiä. Lisäksi löytyy helpon oloista sekavarmisteista monen köydenmitan reittiä träditreenaamiseen. Kiivettävää pitäisi löytyä kaiken tasoiselle kaverille; 37 kpl 3 - 5+, 89 kpl 6a - 6b+, 59 kpl 6c - 7a ja 30 kpl 7b:stä eteenpäin. Topo "Andalucia Guia de escalada deportiva"

Pelipaikka sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Monchilin pohjoispuolella, ja itse mesta on syvä rotkolaakso jonka pohjalla virtaa Rio Monachil. Tämä tarkoittaa varjoa ja jokikin viilentää mukavasti - eli toisin kuin Etelä-Espanjassa yleensä, kiipeillä voi likipitäen pitkin päivää ainakin näin Lokakuussa. Kylällä majoittuu tarvittaessa alle kolmenkympin, ja Parrillada grillin lihaläjälautsella menee nälkä pois. Autoakaan ei välttämättä tarvitse, Granadasta pääsee dösälle kylille ja sieltä jalkaisin kallioille. Paikka on lisäksi perin hieno - No guts suosittelee.


Näytä No guts mestoja suuremmalla kartalla


Gorge jonka pohjalla joki, sektoreita löytyy molemmilta puolilta ja alhaalla siltoja ylitykseen


Sector Palo, lähin sektori itäpuolella


Länsipuolen lähireittejä. Ukot kaltsun päällä antaa mittakaavaa


Gorgen pohjalta löytyy hauskoja kattoreittejä pidemmälle ehtineille

Kite Boarding

Talven leijahiihtoihin ja ensi kesän kovan-tuulen-laydayden varalle No Guts No Glory päätti vahvistaa kite-osaamistaan; Pekka pistettiin Lanzarotelle ja leijakouluttajakoulutus käyntiin. Homma on jo hyvällä mallilla ja seuraavat modulit saadaan toivottavasti suoritettua vielä tämän vuoden puolella - tavoitteena saada kouluttajan valmiudet ensi talven hangille.

Coach Sergio

Grand Teton video

Videonpätkä nousun vaiheista. Kuvakulmat vähän yksipuoleisia kun koko clippi tuli kypäräkameralta.

Grand Teton 2009 from Turo on Vimeo.

Yellowstone

Kun nurkilla kerran oltiin niin pitihän sitä piipahtaa ihmettelemässä - ja kyllä se suoraan sanottuna kerrassaan kummallinen paikka onkin.

Alla pakolliset turistifotot

Grand Teton, päivä 3

(valitan paskaa laatua osassa kuvia, jouduin rippaamaan osan fotoista videosta)

GRAND TETON, 4197M. OWEN SPALDING ROUTE (II YDS 5.4/5.6)


Aamulla reitti näytti vielä aika synkältä. 07:20


Mutta onneksi hieman myöhemmin ilma kirkastui. Loistavaa keliä kestikin sitten onneksi iltamyöhään asti. Tyypillisen iltapäivän ukkosmyrskyn puuttuminen pelasti nousun.

Könyämistä kohti Upper Saddlea. 08:13

Könyämistä kohti Upper Saddlea. 08:18


Läpi Eye Of The Needlen 08:42

Needlen jälkeinen traverse-pätkä oli eka köydellä varmistettava. 09:16

Välivarmistuspaikka ennen Belly Rollia 10:53

Kiireisimmät vetäsivät pätkän ilman köysiä, ilmaa alla varmaan jotain 2000m

Hyi hitto, alla Idaho. Belly Roll on helppo mutta erikoisen "exposed".



Belly Roll 11:08

Reitillä oli ajoittain myös aika ruuhkaista

Double Chimney 12:16

Chimneissä oli ajoittain aika jäistä joka toi omaa pikku lisäväriä muutenkin jänskään vaiheeseen

Viimeinen varmistusankkuri. Kihveleitä koko reitillä ei oikeastaan tarvita kuin yksi frendi, pari kiilaa ja pari-kolme jatkoa. 60m köydellä pärjää, mutta sitten laskeutumisessa on oltava tosi tarkkana ettei laskeudu väliankkurin ohi. Meillä oli 2x50m jolla pystyi laskeutumaan pisimänkin pätkän kerralla

Ja viimeinen varmistettava pätkä, loppumatka mentiin jo ajanpuuttenkin vuoksi simul-belaynä (ei tehty varsinaisia varmistusankkureita) tai ainoastaan köydessä



Huipulla Lauantaina n. 17.30







Päästiin myös turvallisesti alas. Eikä ollut ruuhkaa laskeutumispaikoilla, oltiin ihan vihon viimeiset koko vuorella. 18:05



Arska painui jo mailleen kun viimein lähestyttiin leiriä. 20:33.

Loppujen lopuksi koko kierros kesti 13h 37min - joka oli ehdottomasti aivan liian kauan ja ainoastaan super-ihme-säkä sään kanssa mahdollisti huiputuksen. Ehkä suurin opetus olikin muistutus panostaa treenaamisessa myös erittäin paljon asioiden nopeuteen ja sujuvuuteen; ankkurit, köysien kanssa puljaaminen, siirtyminen varmistetusta kiipeilystä varmistamattomaan ja päinvastoin, etc.

Kuten tämän korkuisilla töppyröillä yleensäkkin, myös Tetoneilla rajut ukkosmyrskyt ovat iltapäivästä lähes säännöllisiä. Huonon kelin yllättäessä on Owen ja Double Chimenyn alaskiipeäminen aika vaikeaa. Mitään järkevää escape-routea ei oikeastaan ole joten ainoa järkevä poistumisreitti on laskeutumisankkureiden kautta, ja ne on syytä löytää hyvän sään aikana.

Toinen huomioonotettava turvallisuusseikka on yläpuolella menevien kiipijöiden pudottelemat kivet. Porukkaa on paljon ja kiviä putoilee tasaisen tappavaa tahtia, erityisesti matkalla Upper Saddleen. Tässäkin suhteessa "speed is safety"

Grand Teton - päivät 1 & 2

Grand Teton National Park, Grand Teton. Lomalla kun ollaan niin päätettiin heittää GT reissu vähän sivistyneemmällä varustuksella, reppuun siis konua ja ameriikan hormoonihärkää reilu tuuman pihveinä. Niinpä se rinkan paino jälleen kerran kipusi päälle 30 kilon ja vauhti putosi vastaavasti. Bonukseksi puistonvartijat määräsivät ensimmäiseksi leiripaikaksi ystävällisesti ylimmän mahdollisen, eli Lower Saddlen.


Konjakit matkalla




Aloitettiin ankara lähestyminen, noin 2000 nousumetrin ja kymmenen kilometrin haikki pakollisine eksymisineen kestikin sitten pari päivää. Maisemat on Tetotonin puistossa kuitenkin suht hienot ja kun mielikin on odotusta täynnä niin approach meni rattoisasti. Perjantaina aamupäivällä päästiin sitten Lower Saddle campille, jossa loppupäivä huilia, tankkausta ja epätoivoista yhtäläisyyksien etsimistä topon ja edessä avautuvan Grand Tetonin lounais-seinämän välillä.



Kello soimaan taktisesti vasta 05.30, tarkoitus lähteä reitille aamuauringon saattelemana ilman otsalamppuja.



..to be cont..




approach maisemaa



vettä saa matkan varrelta


Headwall - viimeinen rypistys ennen Lower Saddlea


Lower Saddle

Ameriikan Alpine Boot Camp

No Guts menossa Ameriikkaan, Wyominging Jackson Holeen, treenaamaan alppikiipeilyä ja alppikiipeilyn treenaamista. Kiipeilyä treenaillaan läheisessä Teton -vuoristossa ja kiipeilyn treenamistta opiskellaan Rob Shaulin johdolla Mtnathletessa

Tänään vielä maastopyöräillään ja häröillään ympäriinsä, huomenna ekat treenit.


Menomatkan pakolliset San Fransiscosta: