Denali 2010 - Sarah Palin Tribute Expedition

No Guts kantaa poliittisen vastuunsa ja lähettää edustajansa Sarahin pakeille. Seuraa tilannetta BLÖGISTÄ

Totuus Riksulasta

Tämäkin on Turon ottama, SkyBlue suksii sinkissä, Gunde "Snövit" Svan ei tässä säässä erotu.

Riksulassa

Päästiinhän sinne lappiin lopulta, ja jopa poiskin. Täytyy todeta että kyllä kannatti, helihiihto ei ole hassumpi harrastus laisinkaan ja kaurapuuroavusteisellekkin skitouringille Abiskon kasat tarjoavat oivat puitteet. Oli hieno reissu kertakaikkiaan...

Och samma på HD - click här.

fotosia

Heliski Riksgränsen ! ?

On kevät, joka on oivaa aikaa vapaalasketteluun. Saatiin kasaan oiva pilottikohde Apikselle, heliskitä Rikgränsenissä, sekoilua Abiskossa ja samalla voisi vähän skinnailla Kebnekaisella ja hakea pohkeisiin tuntumaan.

Lento Kiirunaan, melkein, Tukholmassa vaihto. Ulos koneesta ja puhelin pippaa iloista tekstaria "Flight SK1042 has been cancelled!" Islannin poijjaat oli tupsauttaneet tuhkat pesästä ja kentällä pikku bordelli...

Markku; "Hej På Dig, jatkolentomme on näemmä peruttu, saisinko lennon ihan minne vain, mieluummin kuitenkin pohjoiseen"
SAS:n täti, "tyvärr, kaikki lennot jokapaikkaan on fully booked ja loput peruttu"
Markku; "aha, no mitä mä nyt teen?"
Täti; "paras neuvo mitä voin antaa on palata lähtöpaikkaan"
Markku; "ok hyvä, miten teen sen"
Täti;Ä "en osaa sanoa"
Markku; "tack och adjö"


Tarinaa on hieman karsittu kun ei jaksa naputtaa, mutta noinkin pitkälle edistyneeseen lentolippukeskeskusteluun tarvittiin vuoronumero varmaan viidelle eri tiskille, joille oli luonnollisesti suuntaamassa koko Arlanda samoissa aikeissa.

Taskut täynnä vuoronumeroita munaravia junalipputiskille; "tyvär, eka jossa tilaa lähtee joskus ensivuonna"
Vaahtopallot haarovälissä suurenee, dösällä autovuokraamokeskukseen; Herz, Budjet, Europcar, Avis; "tyvär". Perkele... kulkupelivaihtoehdoista jäljellä on vielä Viking Line himaan..

Noh, saatiin sitten kuitenkin maaniteltua Europcarin Håkan soittelemaan Ruåtsin vähemmän suosittuja metropoleja läpi, ja eipä aikaakaan kun jostain esikaupungista löytyi Passatti alle. Enää 1330km to go... Gunde perhana valitsi ainaluotettavan VR:n palvelukset ja käkättää varmaan nyt Abisko Mountain lodgen lobbybaariissa...

Myöhemmin soittivat myös Kebnekaisen Fjällstationilta ja sanoivat että älkää tulko tänne, oksi lentää ympäriinsä ja paikka suljetaan. Ilmeisesti pohjois-Sweduissa on on astetta sitkeämpi vatsatauti, Kebnen hotellikin on kai ollut jo kolmesti kiinni epidemian vuoksi. Komiaa.

Hanurila elää!

Hanurila on nyt sitten olemassa. Ihan kohta saadaan klubitalo

Sherpaliiton kevätretki 2010

Oli tullut aika järjestää perinteinen Sherpaliiton kevätretki, kuudetta kertaa ja yhä Sirdar Juppen hyväksihavaitulla "ei saa juoda viinaa, ei saa kuunnella radiota" -metodilla.

Tänävuonna setti venyi jo 10 päivän mittaiseksi - matkalla pohojoiseen piipahdettiin ensin KTO kokeessa Ylöjärvelle, ja sieltä muutamaksi päiväksi Ylläksen huudeille treenailemaan ylämäkihiihtoa. Rinnelaskua säät eivät suosineet, ja hyvä niin sillä Kesängin metsässä oli sitäkin hauskempaa.

















Ylläkseltä siirtyminen sitten varsinaiseen asiaan, eli perinteisesti pääsiäiseksi Posion Korouomaan jäätä kapuamaan. Jäätä oli varsin hyvin, oikeaa mummosellaista. Vesisadekkaan ei suuremmin haitannut kun plussan puolella keikkunut lämpötila pisti erityisesti ruskean virran virtaamaan ihan tosissaan. Mammutti oli huomattavasti kuivemmassa kunnossa.

Jos kelit jatkuvat näin lämpiminä, vaikeutuu access piakkoin merkittävästi. Pääsiäisenä polku vielä juuri ja juuri jaksoi melkein kantaa, mutta kun kantavuus hetikohta häviää niin mukaan tarvitaan lumikenkät tahi sukset.

Seiväsmatkojan matkaopas pitää briiffiä Suomen luonnon käytöstavoista


Ruskean virran oikea laita oli jonkinlaisessa liidikunnossa, siis joillekuille




Pekka liekittää jallulla kuskusia, Olli varmistaa




Markus reskuttamassa vesiämpäriä, hetkeä ennen kuin alkaa reskuttamaan reskutushakkuaan. Ollaan sitten muuten metsähallitukselle yksi ämpäri velkaa.

Final Blow - lumikengät nurkkaan

Kulttuurietymologismielinen ngng-suksitutkimusosasto suuntasi tällä kertaa voimansa siperialaisten alkuperäiskansojen käyttämien lyhyiden, luonnonskinipohjilla varustettujen suksien nykyaikaisten jälkeläisten kokeiluun.

Avuksi tarvittiin myös suurvaltaista aggressioarmeijaa, sillä suomalaisen Karhun valmistamiin Jakt-suksiin ruuvattiin kiinni imperialistiset Nato-100-siteet. Niiden erikoispiirre on että yhtä varpaiden edessä olevaa siipimutteria löysäämällä siteen saa sovitettua mille kengälle vaan. Side on myös erittäin vahva, pysyy varmasti suksessa kiinni ja on kaiken huipuksi vielä sivusuunnassakin varsin tukeva. Koska side on rautaa, se painaa enemmän kuin esim Tegsnäs-Epok, mutta onkin sitten huimasti parempi hiihtää. Nato-100-sidettä valmistaa ainakin norjalainen Rottefälla, tuotenro 3 100 00. Saataavuus Suomessa on kehno, Partioaitta on joskus myynyt. Uudemmissa Ruotsin armeijan ylijäämäsuksissa voi olla Nato-siteet kinni. Nato-120 (3 120 20) on muuten samanlainen, mutta tehty enemmän alppikäyttöön. Siinä on erillinen vaijerinkiristin siteen edessä ja siihen menee standardi telemark-siteen jäykkä takavaijeri, jolloin sillä on parempi laskea mäkeä, kun vaijeri ei jousta pätkääkään. Nato-98 on kuin 120 mutta ilman kengänkoon vapaata säätöä, jolloin siihen menee vain tellumono.

http://www.rottefella.com/dynamisk_eng/ftp/dokumenter/Kataloger/Product%20catalogue%202007-2008.pdf

Karhun Jakt-suksi on vain noin 160 cm pitkä ja noin 11 cm leveä latuskanpätkä. Suksessa on jalkavuutta. Kärki ja kanta ovat löysähköt. Pitkä osa alapuolesta on suomuhiottu pitopohjaksi.

Kävin ekana testaamassa suksia tasaisemmassa metsässä Vantaan selkosilla. Lunta oli paljon, mutta välissä oli kantava kerros, joten ihan syvänlumenhiihtoa ei voinut testata. Hyvin pysyin pitkillä suksilla hiihtävien vauhdissa mukana. Nämä sukset eivät kuitenkaan ole mitkään sujutteluvehkeet vaan tiheikköjen, kuoppaisten ja kumpareisen maaston erikoispelit. Sellaista tiheikköä ei eteen tullut, että sukset olisivat varsinaisesti haitanneet. Kenkänä oli tukeva vaelluskenkä. Toimi todella hyvin. Vajaan parin tunnin hiihdon jälkeen oli tunne että tätä lisää.

Seuraavana päivänä testasin mäkiominaisuuksia Olarin kairan kallioilla. Suomupohjien pito on mainio. Pito ei ole tietenkään lumikengän luokkaa, mutta kun rinne menee niin jyrkäksi, ettei pääse pitkittäin, niin tamppaamalla pääsee. Vaikka pitopohjilla ei ole skinien seinäpitoa, niin yllättävän hyvin niillä kiipeää. Teki mieli mennä ihan oudoista paikoista ja sittenhän mentiin. Alamäessä pelit ovat hauskat. Ne nousevat lumen päälle plaaniin ja niillä voi jotenkuten kääntyä kanttaamallakin ja tietysti askeltamalla aivan lapsellisen helposti. Niillä tulee alas paikoista joista tavallisilla murtsikoilla ei tulisi mieleen yrittääkään. Ja kun on aika ottaa sukset pois, ne irtoavat sekunnissa yhdellä kädenliikkeellä. En oikein keksinyt mitään, missä lumikengät olisivat näitä kätevämmät, jos tarkoitus on liikkua lumisessa metsässä. Pitää joskus testata vielä skinien kanssa.

Mitenkähän tälläiset sopisivat ngng-vuorikiipeilyjaoston lähestymissuksiksi Nato-120-"tellu"siteillä, jolloin saisi vuorikengät kiinni ja voisi tulla polvi ojossa ja villapaita liehuen rinnettä alas?